1.
SOFTA LAULAA.
Olen Stambulin lapsi ja Softa vaan, ylioppilas, tunnettu lauluistaan.
Yli moskean muurin jo aikaa kurkin ja lännen aatevirtoja urkin.
Koraania silti en pilkkaakaan, — käyn siivosti omaa tietäni vaan.
Oli vuosikymmen jälkensä luonut, ja ma niin olin taattoni perinnön juonut.
Tulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin, ja hälle mä pöytäkirjoja laadin;
sain ruokaa niin, — sai koirani niin; kera »Toverin» viisi me huolittiin,
oli tuomiot syiden, vai sykkyräin, — niin ensi kerran Suleiman näin.
* * * * *