THALIARCHUS NUORUKAISELLE.
Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen Soracten huippu; taakasta hankien käy painoon metsän puut, ja jäätyin virrat ne äkkiä vangiks joutui.
Nyt tuima takkavalkea lietehen tee lämpimikses; reipasna maljahas suo vanhan, oivan viinis vuotaa, oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!
Muu kaikki heitä huomahan taivaisten; he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin löi kuohupäät, — ja jälleen pystyyn sypressi kohoo ja saarni vankka.
Äl' urki turhaan huolia huomisen, vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses; sa lemmen armaat riemut nauti, nuorena kiitele karkeloissa,
kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa: Mars-kenttää etsi, — kävelyitä, — kuiskeita viehkeitä illan suussa. —
Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: Käsivarren koruun käy, — ja tyttö riuhtovi vastahan heikoin hyvein!
6.
BANDUSIAN LÄHTEELLE.
Lähde Bandusian, kristallikirkas sa, uhraan viiniä näin, kukkia sulle nyt; lupaan huomenna vielä nuoren jäärän, min sarvet jo