Pässi ja porsas, jotka menivät metsään asumaan.
Olipa kerran pässi, jota pidettiin kiinni ja lihoitettiin syötinläävässä; sentähden sai hän pitää hyviä päiviä, olla kylläisenä ja täyteläisenä kaikesta, mikä herkkua oli. Juuri kun hän oli syönyt, tuli karjakko ja antoi hänelle uutta ruokaa, lausuen: "Syö nyt, pässi, et täällä kauan ole, huomenna sinut teurastamme."
Vanhassa puheenparressa sanotaan, ettei kenenkään pidä ämmäin neuvoja halveksiman ja että neuvoja ja lääkkeitä on kaikelle paitsi kuolemalle; mutta ehkä tulee sillekin neuvo tällä kertaa, ajatteli pässi itseksensä.
Sitten söi hän navakasti ja, tultuansa oikein kylläiseksi, puski oven rikki ja lähti naapuritaloon. Siellä meni hän sikopahnalle porsaan tykö, jonka kanssa hän oli tullut tutuksi laitumella, ja siitä lähtein olivat he aina olleet ystäviä ja rakkaita kumppaneja keskenään.
"Hyvää päivää ja kiitoksia viimmellisestä!" sanoi pässi porsaalle.
"Hyvää päivää ja kiitoksia itsellesi viimmellisestä!" vastasi porsas.
"Tiedätkö minkätähden sinulla on niin hyvä ja minkätähden ne lihoittavat ja hoitavat sinua niin hyvin?" sanoi pässi.
"En", sanoi porsas.
"Monta suuta on tahtomassa, näetkös; ne tahtovat teurastaa ja syödä sinut", sanoi pässi.
"Tokkohan?" sanoi porsas; "siunatkoot ruoan, kun ovat syöneet sitten."