Roinila. Kiusa ja kuolema! Etkö sitä jo saa suustasi sitten.
Olli (katsoo vasempaan). Mihin hiivattiin se Sanna jäi näin kauvaksi.
Roinila. Sannasta minä viis. Sinulta tahdon tietää, ja sen tällä hetkellä juuri, mikä Eerolle on tullut. Sanotko hyvällä, vai?
Oili. No, no, elkää kiivastuko, saatte sen vähemmälläkin tietää. Niin, näettekö, asian laita on nyt semmoinen, että tuo Mauno heittiö —
Anna (nousee säikähtäen). Mauno?
Olli. Hän oli Sunnuntai-iltana juonut ja mässännyt ja tapellut ja ollut aivan kuin hurja. Pohjolainen kun on humalassa, niin tiedätte, että siinä on leikki kaukana.
Roinila. No, niin, niin. Entäs sitten?
Olli. Hän oli teihin vihastunut ja tahtoi kostaa. Semmoinen tulinen ja kiivas luonto —
Roinila. No, mitä maailman päivinä, mitä hän on tehnyt? Sano se jo kerrankin.
Olli. Kamalan ja hirmuisen työn. Hän on murhannut poikanne.