Hammastaudissa otettiin hampaan kaivimeksi säystä eli pirste kirkon kynnyksestä tahi kirkkotarhassa kasvavan pujoheinän juuresta, jolla kaivettiin hammasta verille asti, jonka tehtyä kaivin vietiin entiseen paikkaansa. Myös koiran kulmahammasta pidettiin hyvänä hampaan kaivin-aseena. Se veri, mikä hampaasta oli saatu tihkumaan, koottiin sitä varten liekoon tahi uhripuuhun, johon karhun pääkallo oli kiinnitetty, tehtyyn reikään ja lyötiin siihen pihlajaisella tapilla lujasti kiinni hammastaudin sanoja luettaessa.
Kovissa kuoleman tuskissa kierrettiin sairasta virsikirjalla kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää.
Käärmeen puremia parannettaessa otettiin elävä sammakko tahi kala, raapaistiin siitä paikasta, mihin käärme oli purrut, vähä verta, joka pantiin sammakon tahi kalan suuhun. Vähän aikaa sitten niillä puremapaikkaa likisteltyä ja pideltyä, vietiin ne elävinä veteen.
Nikassa piti, kertaakaan välillä hengittämättä, kolme kertaa perätysten lukea: mene nikka niineen, nikka toinen tuoheen, kolmas koivuun, neljäs neiteen, viides viitaan, kuudes kuuseen, seitsemäs seipääsen, kahdeksas kannolle, yhdeksäs uunin päälle, niin nikka lähti.
Jos riihi oli noiduttu, ett'ei puitaessa eli tapettaessa saatu tavallista jyvämäärää, piti se elon sijasta ahtaa kuusen havuilla ja ne tappaa, niin riihi korjautui.
Vieraasen paikkaan tahi vieraalle maalle tultaessa piti, ennenkuin astui jalkansa siihen, uhrata, mynttiraha tahi muu mitalipalanen, joka nakattiin maahan sanottaessa: terve maa, terve manner, tervehempi tervehtäjä.
Karjan talvionneksi pestiin navetta syksyllä yhdeksällä lehtisellä vastalla, sitten ammuttiin kolmesti läpi navetan ja pantiin elävää hopeata, hampun siemeniä ja suoloja joka hinkaloon.
E. Lönnrot.
6. Ilmarinen.
Luonteessansa edustaa Ilmarinen sitä suomalaisuuden muotoa, joka ulkomaalaisen silmään ennen muita pistää, antaen aihetta tavallisiin sekä ylistyksiin että moitteisiin.