1. Lauta kaatui lammikkoon, ei koskaan kuiva eikä mätäne?
2. Pohjaton, kanneton, tuoretta lihaa täynnä?
3. Rautainen hiiri, liinainen häntä?
4. Ensin nahka nyljetään, sitten villat keritään?
5. Ei huku vedessä, ei pala tulessa, eikä mahdu maan rakoon?
6. Hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä?
7. Kun metsään menee, niin kotiin katsoo, kun kotiin tulee,
niin metsään katsoo?
8. Helsingissä hakataan, tänne lastut lentelevät?
9. Kannettava väsyy, kantaja ei väsy?
10. Henki alla, henki päällä, siinä hengetön välissä?
11. Lahdet kaidat, niemet pitkät, kalliot nenässä nienten?
12. Korppi lentää leuhottelee, veri siivistä tippuu?
13. Kolmasti päivässä päälleen pukee, enimmät ajat alasti seisoo?
14. Kuolleet kotihin tuotiin, varas puuhun hirtettiin, tie kumohon
kaadettiin?
15. Lentää lintu siivetönnä puuhun lehdettömään, tuli neitsyt
suutonna, syöpi linnun siivettömän?
16. Helmet neideltä putosi, kuu kuuli, päivä löysi?
17. Huoneen suuruinen, lehden kevyinen?
18. Huone ruokaa täynnä, ei kattoa ja harvat seinät?
19. Härkä meillä tapettiin, sarvet maahan nakattiin, nahka syötiin,
veri myötiin, lihat poltettiin?
20. Ikkunasta mahtuu, ovesta ei mahdukkaan?
21. Ikä kaikki kannetaan, kerta, kaksi tarvitaan?
22. Iso härkä, tervaselkä, pyhän pellon pientareella?
23. Jota enemmän ottaa, sitä suuremmaksi tulee?
24. Kaksi kättä, kaksi päätä, neljä silmää, kuusi jalkaa?
25. Kaksi laivaa merellä, iän kaiken purjehtivat, eivät
toistansa tapaa?
26. Kaksi lasta, kaksi emoa, kolme päätä kaikkinansa?
27. Kattila mäellä kiehui, ilman puitta, tervaksitta?
28. Kirjavaa karjaa ajetaan niinistä siltaa rautaiseen linnaan?
29. Kivinen pelto, koivuinen siemen, rautainen aura?
30. Korkeampi kotaa, matalampi rekeä, mustempi syttä, valkeampi
lunta?
31. Korvat on, ei kuule, silmät on, ei näe?
32. Kuningas kuulee, harvoin näkee, Jumala ei sinä ikänä, talonpoika
joka päivä?
33. Latva kuin vasta, keskus kuin kerä, juuri kuin hiiren häntä?
34. Metsässä syntyy, metsässä kasvaa, ihmisen polvella itkee?
35. Pikku aittanen mäellä, ei ovea, ikkunata?
36. Vanha akka, musta vaippa, kulkee kylä kylältä, tulta
tiedustelemassa, valkeata vaatimassa?
37. Vanha ukko, uusi takki, joka vuosi ommellaan, ratkotaan?
38. Vedessä syntyy, veteen kuolee, ympäri maitten kulkee,
ei rahatta rekeen istu, joka taloon tahdotaan?
39. Viisi veljeä vihaista, yhteen porstuaan menevät, eri tupiin
erkanevat?
40. Ymmyrkäinen kuin muna, pitempi kuin kirkon seinä?

Arvoitusten sanat: 1. Kieli. 2. Sormus. 3. Neula lankoineen. 4. Kenkä ja sukka riisutaan. 5. Nimi. 6. Verkonpaikkaaja reikää. 7. Kirves tai kuokka olalla. 8. Sanomalehdet. 9. Vene. 10. Hevonen, ratsastaja ja satula. 11. Sormien välit, sormet ja kynnet. 12. Vene. 13. Ruokapöytä. 14. Kalat, nuotta ja vene. 15. Lumitykky puun oksalla ja päiväpaiste. 16. Kaste. 17. Ilma huoneessa. 18. Pelto. 19. Petäjä, oksat, kuori, terva ja puu. 20. Valo. 21. Sormus tai miekka. 22. Kirkko. 23. Hauta. 24. Ratsastaja ja hevonen. 25. Aurinko ja kuu. 26. Äiti, tytär ja tyttären lapsi. 27. Muurahaispesä. 28. Herneet, seula ja pata. 29. Tulukset. 30. Harakka. 31. Saavi eli korvo. 32. Vertaisensa. 33. Nauris kasvaessaan. 34. Viulu. 35. Muna. 36. Yö tai syksy. 37. Järvi, joka kesällä on sulana, talvella jäässä. 38. Suola. 39. Sormi ja sormikas. 40. Lankakerä.

19. Mehtolan Musti.

Kun asetus määräsi, että kaikki koirat Suomessa olivat verollisiksi laskettavat, silloin katkaistiin väkivaltaisesti monen Mustin elämänlanka. Niinpä kerrotaan täytenä totena, ett'ei kuuluisassa Hölmölän kylässä ole nykyään yhtään nelijalkaista haukkujata. Mainio kestikievari Matias Hölmöliin oli silloin kutsunut kokoon kaikki kylällisensä, avannut suunsa ja sanonut: "Mitäs me Hölmöläiset tuhlaisimme markkojamme koirain päärahaksi, jotka ovat hyödyttömiä luontokappaleita talossa. Kun me muinoin annoimme rahamme silmänkääntäjälle, saimme toki nähdä ihmeellisiä ulkomaan eläimiä, nyt kun antaisimme rahamme, saisimme nähdä omia koiriamme. Oletteko kuulleet kummempaa?"

"Me emme ole kuulleet kummempaa", huusivat Hölmöläiset yhdestä suusta.
Ja koirain kohtalo oli määrätty.

Mutta ei ainoastaan Hölmölässä, vaan monessa muussakin kyläkunnassa surmattiin koirat sukupuuttoon. Surmaajat aikoivat kaiketi tästälähin itse toimittaa koirain velvollisuuksia, se on, haukkua varkaat pois taloista ja pedot pois laitumilta.

Mehtolankin Mikko, joka asui yksinäisessä torpassaan kaukana kylästä, oli sattunut kuulemaan koirain verotuskauhusta. Mikko oli mielevä mies. Hän läksi nimismieheltä asiaa tiedustamaan ja sanoikin hänelle suoraan: "Herra vallesmanni, tehän ymmärrätte kaikki lain pykälät, ilmottakaa minulle, saanko ampua koirani lakia rikkomatta?"

Nimismies tiedusteli syytä Mikon kysymykseen.

"Syy on se", selitti Mikko, "että minä ennen ampuisin Mustin kuin maksaisin kaksi markkaa päärahaa."

Hän ei ollut röyhkeä nimismies, joka Mikkoon olisi suuttunut. Hän sanoi nauraen: "Ei sinua oman koirasi ampumisesta Siperiaan tuomita, eikä muuhunkaan edesvastaukseen; mutta mietippäs asiaa, etköhän siellä korven kolkassa Mustia tarvinne."