"Ja jos sitten porsaan viemme Turkuun, niin saadaan aina joku kappa", sanoi Eeva.
"Vähän porsaalla saa", lausui anoppi.
Tämän vuoden halla teki paljon muutoksia Metsämaassa.
Ensimmäinen muutos oli muuttaminen. Kyösti, Sakari ja Liisa läksivät palvelemaan. Halla oli ollut välikappaleena; se ajoi pesästä ulos pojat kenties useampia vuosia ennen, kuin tähän aikaan näillä seuduin tavallista oli, eli ei nälkä, niinkuin tässä, pakottanut.
Kyösti, Sakari ja Liisa muuttivat, että lehmä sai oven suuhun jäädä seisomaan. Mutta porsas myytiin. Nuorimman pojan kyyneleet eivät tuota estäneet. Lapsikin sai tuntea hallan seurauksia. Porsas oli pojan paras ystävä. He söivät molemmat petäjäleipää, he hyppelivät yksissä; he rakastivat toisiansa. Nyt oli poika leikkikumppanitta.
Joulun edellä kuoli anoppi. Sekin hallan seuraus. Petäjä ei häntä enää elättänyt. Hän kuivui kuin kaadettu puu, väsyi väsymistään, kunnes hänen ruumiinsa voimat loppuivat. — Jaakko, Eeva, pikku Jaakko ja Kaisa olivat vaaleankeltaiset. Surullista oli nähdä köyhää perhettä. Nuorin poika oli ainoa, jonka poskilla vielä vaalea kukostus asui. Ell'ei lehmää olisi ollut, ei olisi kukaan uutta kevättä nähnyt. Ell'ei lehmää olisi ollut, olisi halla Voiton voittanut.
K. J. Gummerus. (Ylhäiset ja alhaiset).
TOINEN JAKSO.
1. Jouluaamu Pohjanmaan pappilassa.
"Anna lasten nukkua", kuiskasi äiti Maijalle, "ne heräävät itsestään kyllä varain ennättääksensä kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät akkunoihin!" Molemmat menivät ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi. Vilauksensa näkyi vaan kiharatukkaisia päitä pehmeillä pään-alaisilla. Pimeässä väikkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautasien alla.