Mutt' varmaan Ilkan neuvo tää
Viel' elää kansan suussa:
Kauniimpi orjan elämää
On kuolo hirsipuussa.
K. Kramsu.
11. Köyhäinmajassa.
Erään pikku kaupungin kadun varrella oli sievä rakennus, jonka aukaistusta akkunasta nuori ylioppilas näkyi katselevan kadulla olevaa liikettä. Hän nojaili akkunanlautaa vasten, hyräillen:
"Suomi, armas synnyinmaamme,
Tuhatjärvinen —"
"Antakaa, hyvä herra, penni", huusi vähäinen poikanulikka surkealla äänellä.
"Älä teeskentele", sanoi ylioppilas. "Tuossa toki saat pennin, mutta jos olisit luonnollisella äänellä pyytänyt, olisit saanut 5 penniä." Poika meni ja eräs rikas herra, joka samassa tuli paikalle, tervehti nuorukaista,o sanoen: "Hyvää päivää! älkää noille rahoja tuhlatko! kyllä kerjäläisiä on niin kauan kuin laiskureitakin; tehkööt ihmiset työtä, niin ei heidän tarvitse kerjätä."
"Se kyllä paljon kurjuutta estäisi", vastasi nuorukainen, "sillä valitettavasti löytyy köyhiä, jotka eivät oikein ole käyttäneet aikaansa, yhtä hyvin kuin rikkaitakin, jotka eivät ole oikein käyttäneet tavaraansa. — Mutta moni on köyhä, olematta itse siihen syypää."
"Hm — hm, niin kyllä", vastasi herra ja läksi matkoihinsa. Ylioppilas rupesi taas hyräilemään lauluansa alusta alkaen ja oli juuri laulanut:
"Täällä kehdon, kodon saamme,
Haudan rauhaisen —"