Tila kaupungissa oli kauhea. Tulen raivo ja äkkinäinen leviäminen joka haaralle synnytti hämmingin, jota on mahdoton kuvailla. Sammuttamista ei ollut ajatteleminenkaan. Tavaroita koetettiin pelastaa julmalta viholliselta, kuljettamalla niitä taloihin, joihin valkean ei luultu leviävän, vaan ei aikaakaan niin oli jo tuli ennättänyt näihinkin ja uusi muuttaminen oli taas edessä, ja joka kerralla haaskaantui ja turmeltui aina joku osa muutettavasta. Mielet olivat niin huumautuneet että nähtiin monenkin aivan kylmäkiskoisesti katselevan, kuinka liekit ahmustivat hänen talonsa ja omaisuutensa; moni taas pelasti palavasta kodistansa jotakin vähäpätöistä, jättäen kallis-arvoisemmat tavarat, jopa puhtaat rahatkin tulen omiksi. Tullien ulkopuolella oleville mäille ja pelloille kokoontuivat suuret joukot kaikenlaista pelastettua tavaraa. Täällä vietti sadottain kodittomia perheitä kylmän syysyön; täällä viihdyttivät äidit itkeviä pienosiansa, vanhemmat etsivät kateessa olevia lapsiansa, miehet vaimojansa, ja monikin sai olla seuraavaan päivään saakka kauheimmassa tietämättömyydessä omaistensa kohtaloista.
Tulipaloa ja sen kauhua kesti koko yön ja seuraavan päivän; vasta ehtoolla saatiin tulen leviäminen rajotetuksi. Mutta raunioissa pysyi valkea vireillä ja kyti vielä monta päivää, vaikka koetettiinkin sitä vedellä saada sammumaan; tuon tuostakin leiskahtivat ilmiliekit raunioista esiin, ja vasta sitten kun tulella ei enään ollut mitään ahmustettavaa, sammui se kokonansa. Vaan mitä oli nyt jäljellä vanhasta Auran kaupungista! Kamalat rauniot, kaikkialla alastomia muureja ja uuninpiippuja. — Sydäntäsärkevä oli se näky, kun koditon seurakunta kokoontui seuraavana sunnuntaina Kupittaalle taivas-alla jumalanpalvelusta pitämään.
Vahingot olivat äärettömät. Tässä tulipalossa sanotaan palaneen noin miljona riksiä Ruotsin setelirahaa. Lukemattomain yksityisten aineellinen toimeentulo joutui täten vauriolle, vaan tämän kautta syntynyt yleinen vahinko oli kokonansa korvaamaton ja sen arvo rahaksi laskematon. Yliopiston kirjaston kallis-arvoinen kirjakokoelma, joka Porthanin ja hänen jälkeläistensä toimellisuuden kautta oli melkoisesti enennetty ja sisälsi paljon Suomen historialle, kieli- ja lakitieteelle verrattoman tärkeitä kirjotuksia, oli nyt porona; ainoastaan muutama sata nidosta, jotka silloin sattuivat olemaan lainassa, pelastui häviöstä. Näiden joukossa sattui onneksi olemaan kirjaston kallis-arvoinen kokoelma muinais-ajan asiakirjoja, nimittäin Turun tuomiokirkon mainio "Musta kirja". Myöskin tuomiokapitulin ja hovioikeuden arvokkaat arkistot joutuivat tulen omiksi. Yliopiston konsistorin asiakirjat saatiin suurimmaksi osaksi pelastetuiksi, vaikka niihinkin jo tuli ja vesi ennättivät painaa selvät merkkinsä; vaan yliopiston kaikki muut tieteelliset kokoelmat ja aarteet ahmustivat liekit.
Pian levisi tieto tästä onnettomuudesta ympäri koko maan. Hätääntyneille koottiin kaikkialla apua, ja runsaasti tuli sekä elatusvaroja ja muita tarpeita että rahaa. Raha-apuja tuli ulkomailtakin. Turun kaupungille myönsi hallitus melkoisen rakennuslainan huokeilla ehdoilla, ja tuomiokirkon korjaukseen määrättiin osa suolatullista kuuden vuoden ajaksi; samoin annettiin etuja kodittomaksi käyneelle yliopistolle; myöskin suotiin kaupunkilaisille huojennusta verotuksessa ja majotusvelvollisuudessa. Näiden toimenpitojen kautta sekä asukasten omasta ky'ystä kohosi Turku pian raunioistansa, ja muutaman vuoden kuluttua oli vanhan kaupungin sijaan syntynyt uusi. Entisten kapeiden katujen sijassa olivat nyt leveät ja suorat, eikä moni paikka enään muistuttanut vanhaa Turkua.
Tämä onnettomuus ei vaikuttanut Turussa muutosta ainoastaan näin ulkonaisesti, vaan myöskin, ja vielä suuremmassa määrässä sisällisesti, sen henkisessä elämässä. Nuori Helsinki oli jo v. 1818 tehty kokonaan maan hallituksen asemaksi, vaan yliopisto jäi kuitenkin vanhaan pääkaupunkiin, ja sen mukana oli maan henkisen elämän kehto edelleen Auran rannoilla. Vaan kun yliopisto nyt joutui kodittomaksi, hankittiin sille suuri asumus maan uuteen pääkaupunkiin, ja tämän toimen kautta tuli vuorovaikutus hallinnon ja yliopiston välillä taas entiselleen.
(Suomen Kuvalehdestä).
6. Eräs Sakeus Pyöriän kertomuksia.
Oli marraskuun alkupuoli. Maa oli kovasti roudassa; mutta lunta ei ollut vielä vähääkään. Syksy oli ollut sateinen, jonka tähden tiet olivat röysteiset ja koleiset. Kun vielä otetaan lukuun, että oli myötäänsä parinkymmenen pykälän pakkanen, niin jokainen käsittää aivan hyvin, ett'ei ollut mikään hauska kärrykeli.
Lähtöni oli eräästä kaupungista ja majapaikassani olin odottanut hevosta lähes pari tuntia.,
"Hevonen on tullut", tultiin minulle sanomaan. Sieppasin siis matkalaukkuni ja riensin kartanolle. Todellakin oli hevonen tullut. Se seisoi valmiiksi käännettynä, istuimella varustetut työkärry-ronikat perässä, vieressä isonlainen poikatorrelo. Kärryjen lavoilla ei ollut tämän taivaallista, ei heinän piikkiä, eikä vaatteen repaletta, mutta istuimelle oli pantu vähän heiniä.