"Niin vain; ne tulevat niin paljon tyyriimmiksi."
"Päin vastoin; ne tulevat paljoa helpommiksi, kun vaan otetaan lukuun raudat, sydet, sepän ja miehen palkat ja niiden ruoka."
"Niinhän se olisi, joka sen niin tarkoin laskee", arveli mies ja rykäsi samassa, ikäänkuin todistukseksi, että hän oli joutunut puheissaan kiinni.
"Koettakaapas nyt vähän ajaa, nythän tienhaarat ovat loppuneet, ja tie on parannut", muistutin hänelle.
"Niinpä tosiaankin, nythän sopii koettaa", sanoi mies touhussa.
Hän rupesi taasenkin kaikin tavoin kehottamaan hevosta juoksemaan, mutta joka yritykselle käännähti hevonen samalle puolelle tietä kuin ennenkin ja seisahtui.
Samassa ajoi hyvällä hevosella eräs vaimo hyvää kyytiä jäljessä päin.
"Tuopa oli onnen sattumus. Annetaan akan ajaa edelle ja ajetaan me jäljessä; tämä on hyvä jälkiin kulkemaan", sanoi mies ihastuksissaan, ikäänkuin hän olisi suurenkin keksinnön tehnyt.
"Saadaanpa nyt nähdä, mikä tässä syntyy."
Vaimo ajoi juuri nyt meidän sivutsemme. Luultavasti hän oli huomannut meidän pulamme, koska hän juuri ohi mennessään sanoi hyvin ivallisesti: "vaihdetaan hevosia!"