Mit' ois ruumis sydämettä? Liikahtaakaan ei se vois.
Mit' yliopistottaan Suomi? Tuskin nimens tallell' ois.
Täältä kaikkiin ääriin tulvii aatevirta yhä uus,
Tääll' on pyhän liekin liesi, syttyy isänmaallisuus.
Kolmas vuosisata vieree Brahen haudan yli nyt,
Paljon muuttui sillä aikaa, rauennut on, hävinnyt;
Mutta hänen työnsä seisoo muuttumatta yhä vaan,
Muuttumatt' — ei — suurempana kuin hän itse arvaskaan.
Viljeltynä Suomen korvet tuo nyt viljat runsahat,
Rikkautta luo työt uudet, ennen tuntemattomat,
Valistunut, vauras kansa parhaitten kanss' kilpailee,
Suomenmaata Suomen pojat omin neuvoin johtelee.
Ken vois Herran teitä tietää, ennalt' arvata ken vois,
Ijäkskö tää onni suotu vai taas kovat ajat ois.
Mut kuin vaihtuneekin osas, yksi vaihtua ei saa:
Et voi koskaan, Suomen kansa, "Kreivin aikaa" unhottaa!
J. Krohn (Suonio).
3. Hoinilan talossa.
Näytelmä kolmessa näytöksessä.
JÄSENET:
ROINILA, talon isäntä.
ANNA (20 vuotias), hänen tyttärensä.
EERO (22 vuotias), hänen poikansa.
LEENA (keski-ikäinen) |
ELLI (18 vuotias) | Palvelioita Roinilassa.
MAUNO.
SILLANKORVAN SANNA, noin 45 vuoden iässä oleva vaimo.
OLLI, talonpoika.
MATTI, tukkimies.
KYLÄLÄISIÄ.
(Tapaus.- Itä-Suomessa).