Ensimmäisen näytöksen sisällys lyhykäisesti kerrottuna: Roinilan pojan, Eeron, ja Ellin välillä tapahtuva rakkauskeskustelu päättyy siten, että molemmat yhdessä lähtevät Sorsankoskelle, jossa sinä iltana on nuorisoa huvittelemassa itseään. Talon tytär Anna on sieltä palannut kotia murheissaan siitä, että Mauno, jota hän rakastaa, oli pahoittanut häntä. Roinila lupaa tyttärensä Ollille, ja Anna tuleekin murheissaan puolittain luvanneeksi mennä hänelle. Olli luulee Matin kautta onnistuneensa hävittää Ellin kasvatus-isän, Ojalan, Ellin eduksi tekemän testamentin. Mauno ajetaan Roinilasta pois sentähden, että on uskaltanut toivoa Annaa morsiamekseen. Eero, joka pitää Maunosta, lähtee palattuaan Ellin kanssa Sorsankoskelta ja asian kuultuaan Maunoa etsimään ja tuomaan takaisin.
TOINEN NÄYTÖS.
(Avara piha Roinilassa. Vasemmalla asuinhuone ja penkki, jolla on sanko, rainta ja muutamia maitopyttyjä kumossa. Siitä vähän matkaa perälle päin kiikku. Oikeaan pisteaita, johon porraslauta on asetettu. Sen toisella puolen karjapiha. Edempänä aitta, jonka edessä hirrenpää on portaana; aitan likellä suurenlainen tasainen kivi. Perällä pisteaita porttineen. Aidan toisella puolen aukeata järven rantaan saakka. Anna istuu alakuloisena kivellä oikeaan, nojaten päätänsä käteen. Neulomatyö on pudonnut hänen viereensä. Leena pesee puuastioita vasemmalla. Elli seisoo portin pieleen nojaten ja kutoo sukkaa).
Elli.
Koko yön minä valvoin hukkaan,
Monta kertaa suutoin ma sukkaan,
Eikä kultaa kuulunutkaan.
Tulevan yön minä odotan vielä.
Jos ois kulta eksynyt tiellä.
Kolmatta yötä en odota enään.
Enkä sure kultani perään.
Neljännen yön minä hyppään ja häärään.
Jos ois' kultani eksynyt väärään.
Leena. Kovinpa sinä nyt surullisia laulelet, Elli.
Elli. Mistäpä niitä iloisiakaan aina riittää.