Joka kerran on kostonhimoisen vihamiehen saanut, elköön toivokokaan aina välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekuin muissakin asullisissa, sivistyneissä kansoissa, on kuitenkin laki paras kostaja, ettei niin ollakaan kostonpyytäjiä, kuin eräissä toisissa, esimerk. Arabian kansan keskessä, jossa poika, ja vielä pojankin poika usein kostaa isänsä eli iso-isänsä puolesta, jos itseltä eläissään mitä kostamatta jäi. Muutoin kaikki kostonpyyntö on, jos ei juuri luonnoton, kuitenkin synniksi luettava, vältettävä. Sillä kosto on Jumalan ja Esivallan, vaikkei pidä niittäkään kostoa kellenkään toivoa, koska on paljoa kauniimpi Vapahtajan esimerkillä vihollisellensakin hyvää toivottaa ja rukoilla Jumalaa kääntämään heidät paremmalle tielle, etteivät vasta vahingoittaisi ketänä pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.
92. Miehen mitta, miehen määrä, vaan ei miehen mieltä päässä.
Lienee kyllä semmoisiakin maailmassa, joihin tämä sananlasku sopii. Vaan toivottava olisi jokaiseltakin, että varoisi itseänsä sen alaiseksi tulemasta,
93. Miehittäin on myllyn käynti, vaimottain on lehmän lypsy.
Jos leipää ei talossa, niin syy miehissä; jos karja kehno, vika vaimoissa.
94. Mielellään koira merrassa, kun kauniisti kannetaan.
Suosio ja hyvä oletus tekee vaikeammatkin tilat kärsittäviksi, jos ei mieluisiksi.
95. Missä koira vanhaneisi, jos ei juostessaan jälessä.
Itsekunki ikä kuluu työssään, sillä jäljessä juoksemistapa koiran työksi verrataankin. Toisella mielellä taasen sanotaan:
Missä koira vanhaneisi, jos ei yksiä jälkiä juostessaan.