141. Suu saatti suden ritahan, kieli kärpän lautasehen.
Moniki onnen etsossa löytää surmansa.
142. Sykysyinen suuri kakku kevähäksi keijattaapi.
Senpätahden pitäisikin syksystä aikain katsottaman, ettei liioin tavaroita meneteltäisi. Eläjänkin talon pitäisi aina muistaa, että köyhempiäkin aikoja saattaa tulla, ja näiden varaksi talteen panna, mitä saattaa.
143. Synti puuron purennasta, kaksi ilman nielennästä.
Taitaisi toivoa lukija tässä selvitettävän, miten puuroa pitäisi syödä, koska syntiä tulee jos puree, syntiä jos purematta nielet. Vaan työläs on meidän selvittää mitä itse emme älyä. Yritimme kyllä kerran koetteeksi ilman synnittä puuroa syödä, vaan siitä syömisestä ei ollut vatsalle siksi paljo hyvää, että toiste yrittäisimme. On monta muutakin toimitusta elossa senlaatuista, ettei tiedä, teenkö vai heitänkö tekemättä. Kaikkia niitä vertaillaan tällä sananlaskulla.
144. Syöpi leivän survoisenki, kun on miestä mielin määrin, omin ottamin urosta.
Sananlasku päättää köyhemmänkin suodun ja mielenmyötäisen miehen olevan paremman, kuin muka rikkaan pakolla otetun. Miten lienee, heitän peräti naisten huoleksi, itse tuumailla ja arvaella.
145. Syöpi toukat senkin kielen, jok'ei puhu polvenahan, selvitä sinä ikänä, kuulu kullan valkiana.
Kielaiden puheliaiden puolustus niitä vastaan, jotka soimaavat heitä paljon puhumasta.