Satu.
Kerran sammakko kokesi,
Nälä-kotti näkemähän
Kuinka härkä heinikkota
Käveli nurmi ketoa,
Jota kahto kadehtien
Mieli-väärällä väkehen.
Sitä kadehti katala,
Mielessä pani pahaksi,
Ett' oli kaunis kasvannolta
Härkä koolta korea,
Jonka tähden joutumalla,
Ilman kauan kahtomatta
Runkonsa ruman peräti
Pöllö pöyhisti isoksi;
Kysy sitte sikiöiltä,
Lausu poika-laumallensa:
Olenko minä mitenkä
Suurempi härjän sukua?
Pojat kielsivät poristen,
Toden tunnustit totisen;
Kohta sammakko kopea
Innossansa ilkiässä
Raatonsa ratki vähäisen
Kohotti paljo kovemmin,
Lausu kanssa lapsillensa,
Niinkuin ennenkin äkiä:
Totta lienen liiaksikin
Koolta härjän kokoinen?
Pojat vastaisit vakaiset,
Taasen todella todistit:
Sua härkä suuremmaksi
Vielä näyttäävi vikevä.
Sammakko vihan väessä,
Vielä ylppiä yritti
Näköänsä näyttämähän,
Härjän kaltaista katala;
Mutta halkesi mukoma,
Siinä kaatu kasvatessa
Kuoli kummitellessansa.
Niin on yksi ylpeillä
Auki kadotus alati.
Laulu Papin Rouille 1:nä päivänä Toukokuussa.
Veis. k. Ruottalainen Laulu: Gubben Noach &c.
Papin Rouat, Papin Rouat nyt taas iloitkoon
Koska saavat luottaa
Että kaksi vuotta,
Vielä vissi, vielä vissi heillä turva on.
Äiät elää, Äiät elää, turvan tuottajat.
Ei ne Rouat huokaa,
Joill' on kyllä ruokaa,
Asuin sian, asuin sian hyvät laittajat.
Jotka riista, jotka riista kasvattavat kans,
Aittaan aivan hyvää,
Tarpeheksi jyvää,
Arkun sisäll', arkun sisäll', muuta aikanans.
Karja kaunis, karja kaunis aina lisäy,
Eikä maidon mahti,
Kellarista sahti
Juoksemasta, juoksemasta koskaan pysäy.
Viinan vilja, viinan vilja monta virvottaa,
Oluttakin nähdä,
Yllyttävät tehdä,
Joka monen, joka monen janost' kirvottaa.