* * *
Vielä toisin.
Itse iso Ilmarinen
Iloitseepi itsellänsä,
Että Suomikin suloisin
Löytää yhden ystävänsä,
joka turvaa turvatointa
Muutoin kieltä kelvollista.
Itse Isä Ilmarinen,
Ynnä vanhan Väinämöisen
Tästä Teitä turvihinsa
Tahtoo temmata taansa.
Sen män tiedän Suomalaiset,
Kaikki myöskin Karjalaiset,
Ynnä polo Pohjalaisten,
Tehdä tahtovat todesta.
Suomi siunaavi Sinua,
Suomen kieli kerskajaavi;
Semmä tien kuin Suomalainen
Sydämmestä siunaelen,
Teillen toivotan hyvää!!
Nämä Runot kirjoitti Christfr. Ganander, Pappis-mies Pietarsaaressa, silloin koska edesmennyt Professori Porthan Turussa ulosantoi kirjansa Suomalaisten Runoin laadusta (De poësi Fennica); ja on ensimmäinen näistä samaan kirjaan sisällen otettu.
Susi ja Lammas.
Satu.
Susi suunsa kuivuudessa,
Janossa juuri jalossa
Virran vierehen samoisi,
Juoksi joen partahalle,
Kuhun lammas kurkkuansa
Tuli kanssa kastamahan.
Susi yksin ylemmäksi,
Lammas astu alemmaksi.
Sudella oli omana
Vielä tallella tapansa;
Murha mielessä makaisi,
Oli tahto tappamahan;
Etsi syytä synkiätä,
Aivossansa ajatteli
Päälle lampahan lakia,
Villan kantajan katalan.
Ensin sanoovi äkisti
Kysyyvi kyllä vihassa:
Miksi turmelet minulta,
Veden selkiän sevotat?
Lammas pelvolla peräti
Vastaisi vapisevainen:
Kuinka minä kultaiseni
Taidan tatroa vetesi?
Sieltä vesi vetäyvi,
Juokseevi tänne terävä.
Kuultua tämän totuuden,
Vakaisimman vastauksen,
Susi suuttuuvi enämmin,
Sanoovi vielä vihassa:
Kuuta on kuusi kulunna,
Sitte siirtynyt ohitse,
Kuin sinä paha sikiä,
Pahan elkinen etana
Mua kiivaasti kiroisit,
Sadattelit sakeasti.
Lammas vastaisi vakainen,
Ehkä pelvolla peräti:
Empä minä emäsäni
Ollut silloin siennynnä.
Susi suuressa vihassa
Sano juuri julmuudessa:
Sen on tehnyt selkiästi
Sinun ilkiä isäsi,
Jonka tähden joutumalla
Kostan kohtakin sinulle.
Siinä samalla sivalsi
Villa-miehen vikkelästi,
Surmasi suunsa sisällä,
Täytti vahtan vaillinaisen.
Satu semmonen sanottu
Niitä taiten tarkottaavi,
Jotka ehtivät etua,
Syytä juuri synkiätä,
Että kaatansa katalan,
Satimihin saadaksensa
Ihmisen ilman viatta,
Lähimmäisen leppeimmän.
Sammakko ja Härkä.