Vapa vaivoista syämmen,
Tuuvin ennen tuulen lailla,
Kiiätin kipunan lailla,
Lennin lehtenä lehossa,
Perhosena pyörtänöillä;
Mehun maistelin makean,
Kukan kullaisen kupista,
Hopealta hohtavaisen.
Muukalainen murehille.
Istuin ilona aholla,
Mehu-miellä mättähallä,
Istun kukkana keolla,
Lempeästi leikitellen,
Suloisten sisarten kanssa,
Tyvenesti tuuvitettu.
Tuulen hengeltä tulovan,
Mesisestä mantereesta.
Levon kuvana levolla.
Nukun nurmi-linnun lailla.
Rauha rakkahin rakensi,
Sian sivuuni suloisen,
Eikä uhannu uneni
Vaivalla valkenevaisen
Päivän, pahoilla suruilla,
Syämmen nyt suitsevaisen.
Empä tiiä enkä taia,
Selkeästi selvitellä,
Mikä juoksi mieleheni,
Mikä aivooni osasi,
Aivan ankara ajatus,
Mikä sytty syämmeeni,
Tuli ennen tuntematon,
Äitin mullen äännettyä:
Jo nyt vuotta viisitoista,
Kohta pikku piikaseni
Olet jättänyt jälelle.
Nousi nousulla nisäini,
Suihtu outo syämmeeni,
Nousi nousulla nisäini,
Huoli uusi huivin alle,
Polvelleni pullistuvan.
Niin on tukala tuvassa,
Mieli raskas mantereessa,
Ei ole lepoa lehossa,
Eikä onni oksapuihen
Asu mustan varjon alla.
Vaiva vaivuttaa levolle,
Vaiva vaivaapi uneni,
Vaiva herättää valolle,
Uuen päivän paisteelle.
Tuolla sytöövi syämmen
Peitetyissä pahjukoissa,
Toivon tuli tuntematon,
Tuli sytöövi tukala,
Jot' en saata sammutella,
Enkä raski raiskailla.
Tuonne kiiruhtaa kivasti,
Kaikki kieleni tarinat,
Yksinäni ollessani,
Tuonne aivoni ajatus,
Tuonne suosio syämmen,
Taivon poluille pimeän,
Ahtahille aavistuksen,
Syämmelleni suruisten,
Syämmelleni suloisten.
Kaikki kaikissa ajatus,
Yks' on aina arvollinen,
Täytten tarvetten seassa,
Yks' on tarve toivottava,
Syämmelleni suruinen,
Syämmelleni suloinen.
Koira joka kuljetti lihamurua suusansa joen poikki. Satu.
Kerran koira kohdattua
Lihamurun murkinaksi,
Lähti uimahan uhea,
Saalis suussa sutkimahan,
Veden vetelän ylitse,
Poikki joen joutumalla:
Näki uidessa uhean
Varjonsa veden sisällä,
Luuli koiran kohdanneensa,
Vievän saalista samati,
Jota tahto kadehtien,
Kyllä hädällä häristen,
Tahto taamuta äkisti
Saada saalista sitäkin.
Mutta vaivanen varisti,
Suustansa palan suloisen,
Ettei ollut ensinkänä,
Syömistä syystä hyvästä.
Niin on ahneus alati,
Peri juurin petollinen;
Jok' ei suovu ensinkänä,
Tydy onnehen omahan,
Kadehtien kadottaavi
Senkin vähäisen välistä.
Loru.
Olin ennen ollin mallin,
Ollin mallista matikka,
Matikasta maitopyörä,
Maitopyörästä pytikkä,
Pytikästä pöytä risti,
Pöytä ristästä ripukka,
Ripukasta rintasolki,
Rinta soljesta sopukka,
Sopukasta sormikintas,
Sormi kinttaasta kipinä,
Kipinästä kirjan merkki,
Kirjan merkistä meteli,
Metelistä meiän vouvi,
Meiän vouvista votikka,
Votikasta voltermanni,
Voltermannista matikka, Matikasta maitopyörä,
Maitopyörästä j.n.e.
Tämä joutava ja loppumaton loru veisataan monesa paikasa Pohjan maalla kätkyt- ja lasten veisuna. Erinomaisuudensa vuoksi saakon se myös siansa täsä kokouksesa.