11.
Sinä yksi yhteydes ja pyhyydes,
Kolminainen Herra suur',
Joka kaikki hyvin laitat, omas naitat,
Kaksi yhdeks' liität juur'.
12.
Parikunnall' tällen anna, tykö kanna,
Kaikkein suurin siunaus,
Että alla rakkauden, rinnauden,
Heille vuotais armo uus'!
Ajan käyttämisestä, Ruotsista käännetty.
Aika aivan tärkiks' näyttää,
Mikä rientää kiiruummast'?
Onnellinen joka käyttää,
Muiston siitä sopivast';
Ystäväni vaarii ota,
Ajast nuorra ollesas,
Että ilon mahdat koota,
Ikäs illall' tullesas.
Meri Miehet,
Kerran mentyä merelle,
Lainehille laivan kanssa,
Meri miehet melkiähän,
Tulit ilmahan isohon;
Aallot alusta ajelit,
Uhkasit upottamahan.
Miehet vaarasa vapisit,
Kovin pelkäsit peräti,
Tulevansa tuonelahan,
Veden vetelän läpihte.
Mutta väen väkevästi
Sitä suuresti sureissa,
Tuuli tympeä tyveni,
Ilma ankara asettu,
Josta ilo joutumalla,
Väen sekahan vetäy.
Silloin hahden hallitsia,
Pulska miehille puheli:
Ei pidä pitkin surea,
Eikä iloita isosti;
Sillä maja mailmassa,
Tämä vaivanen vaellus,
Ompi heikko, hälyväinen,
Muutos ilon ja murehen.
Koska onni oikaseepi,
Kätensä kelpo hyvästi,
Silloin pitäävi surua
Olla valmis ottamahan;
Mutta tultua murehen,
Vastoin-käymisen käsihin,
Olla toivosa totisen,
Kelvokseksi kärsiväisen.
Neion valitus.
Eipä mene mielestäni,
Eikä muistosta murene,
Armias ihana aika,
Jona laulon, ollen lassa,
Pikku piikana visersin,
Ilolla ihanan linnun,
Leipojaisen leikihtevän,
Tuolla pilvein povilla,
Vapaana vaivatonna.