Maon eli Kärmeen Synty.
Souti Syöjätär vesiä,
Tuli kurkku turjutteli.
Lapa lieto lainehia,
Punasella purjehella.
Laski kuolan laitumelle
Putken rautasen sisähän,
Paksun heinän palteheseen.
Tuuli tuli, tuon kokosi,
Aalto rannalle ajeli
Varalle teräsperälle,
Vankan vasken karvaselle;
Vesi sen pitkäksi venytti,
Paisti päivä pehmiäksi.
Siihen Herra hengen antoi,
Piru silmät siunaeli,
Lempo leukaluut sukesi.
Mistä hampaat häjyllä?
Orahasta Tuonen otran.
Mistä kieli kelvottoman?
Hiitolaisen heinä hanko.
Mistä pää pahalle pantu?
Välisestä Väinättären.
Sikaliskon Synty.
Sikalisko Hiien silmä,
Se on vaskesta valettu,
Kasarista kannettuna.
Vingas vankaan makasi,
Kanto kohtua kovoa,
Kiikutteli, röyhytteli
Rannalla rekeä vasten,
Pinon pitkän reunan alla.
Tullus tulla taivahasta,
Kekäleenä keikuttele,
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan!
Voi on suusi, voi on kieles.
Sima suustasi suloa,
Mesi heitä kielestäsi,
Kipehille voitehiksi!
Haavoille parantehiksi!
Juos viinana vihasi,
Olunna omat pahansi,
Mennä mieli karvahaksi,
Läpi luisen pää-lakesi,
Läpi haisu-hammastasi,
Vahtaasi vaskisehen,
Kupeheesi kultaihiseen!
Suluon sun vihasi!
Suli voi sulattaisa,
Rasva räyvyteltäisä,
Sulemmat sinun vihasi,
Sulempi sinä itekkin.
Mehiläisen Synty.
Mehiläinen ilman lintu,
Lähe mettä noutamahan,
Simoa tavottamahan
Meren yheksän ylihte,
Meri puolen kymmenettä;
Ota vastat siiviksesi,
Lapioinen purstoksesi.
Vielä on aikoa vähänen
Pikkuruinen piramata.
Jo tulla tuhutteloo,
Saaha hypelöittelöö;
Kuusi on kuppia käessä,
Seihtemän selän takana,
Sata muuta muskulata.
Missä on mettä, kussa vettä,
Missä voietta hyvää.
Koita Jesus kielelläsi
Suullasi sula Jumala,
Mikä on paras voitehista,
Kaikista kahteista,
Joka kaikkein pätöö,
Eineän kelpoaa;
Sillä voian voipunutta,
Pahoin tullutta parannan,
Läpi luun, läpi jäsenen,
Keskeä kivuttomaksi,
Päältä kivuttomaksi,
Alta aivan terveheksi.
Vieriltä viattomaksi,
Sanan voimalla Jumalan,
Aina Jesuksen avulla.
Väinämöisen kaikenlaisia Toimituksia.
Pohjan akka harva hammas,
Kuuli miehen itkevänsä,
Urohon urisevansa.
"Ei oo itku lasten itku,
Eikä itku naisten itku,
Itku on partasuun urohon,
Urina Uvantolaisten,
Jouhi leuvan jorjottama."
Syötti miehen, juotti miehen
Pani varsan valjasehen
Ruskian reen etehen,
Läksi siitä katsomahan,
Laski virkkoa vitsalla
Helähytti helmi vyöllä;
Ei virkku vitsatta juokse.
Helmin lyömättä hevonen.
Seppä vastaan tuloovi.
Sano Seppä Veiollensa:
"Voi sie vanha Väinämöinen,
Mit' olet paholla mielin.
Kuta kallella kypärinä"?
Sano vanha Väinämöinen;
"Ompa syytä ollakseni,
Lainasin Enosi lapsen
Pohjon pitkään perään,
Miesten syömähän kylään,
Urosten upottajain".
Siitä Seppo Ilmarinen
Viitiseksi, vaatiseksi,
Rauta paitoin paneksi.
Luostuhus on meis lujempi,
Rauta paiasa parempi.
Käsi on oron ohjaksessa,
Toinen neitosen nisissä.
Päivät sampua takuoo,
Yöt neittä lepyttelöö,
Saapi sampon valmihiksi,
Neitysen lepytetyksi.
Pohjon akka, harva hammas
Saatto sitte sammon tuonne
Pohjolan kivi-mäkeen,
Yheksän lukun taaksi,
Vaaran vaskeen takana.
Sano vanha Väinämöinen
Sepälle Ilmariselle:
"Tavo kuokka kolmi tjorpa,
Jolla saisin sammon tuolta
Pohjolan kivi-mäestä
Yheksän lukun takoa,
Lukut sormin loukuttelen".
Siit on vanha Väinämöinen
Sormin soitti kanteletta,
Kielin kanteleen pakasi,
Nukuttihin pohjon kanssa.
Siitä vanha Väinämöinen
Saapi sitte sammon tuolta
Pohjolan kivi mäestä,
Yheksän lukun takoa.
Siitä vanha Väinämöinen
Laski pitkin Pohjon merta.
Muurahainen murha poika
Se kusi kuren jalalle,
Kurki laski kumman äänen,
Parkasi pahan säveleen.
Havaitsi pohjan akka,
Meni sampoo katsomaan:
"Jok' on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa
Pohjolan kivi mäestä"?
"Jo on täältä sampo saatu
Yheksän lukun takoa
Pohjolan kivi mäestä"?
Pohjon akka harva hammas
Läksi sampoo tapoamaan
Vyöltä vanhan Väinämöisen.
Renki vanhan Väinämöisen,
Iki Liera Tieran poika,
Sill' on purje puun nenässä,
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin Pohjan merta:
"Nyt tuloo Pohjan pursi,
Sota hanka hailattaapi".
Näki sen vanha Väinämöinen,
Löysi piitä pikkarainen,
Tosin tauloa vähänen,
Senkin mestäsi merehen,
Kaotti kamalon vasemman
Oikiasta olka päästä,
Juoksi puhki pohjan pursi
Sota hanka halki lenti.
Pohjan akka harva hammas
Vastat siiveksi sitoo,
Sat' on miestä siiven alla.
Tuhat on kynän tutkamessa.
Siitä vanha Väinämöinen
Nosti miekkansa merestä,
Lappionsa alta laian
Siitä hän siipiä sivalti.
Rauan Synty.
Palosell' on paljon maita,
Paljo maita, paljo soita,
Pahana palo-kesänä,
Tuli-vuonna voimatonna
Jäi vähän palamatonta
Tuiman tunturin loalla,
Suuremman suun selällä:
Jäi yksi imehno raukka
Paikalle palanehelle,
Jo sitäkin palo vähäsen
Vasempia varpahia;
Kaiempia kantapäitä;
Luoputteli ruppiansa,
Kaaputteli karstojansa,
Heräsehen hettiöhön,
Läikkyvähän lähteheseen.
Siitä synty rauan synty.
Missä sillon rauta säily
Pahana palo-kesänä,
Tuli-vuonna voimatonna?
Tuolla sillon rauta säily
Tuolla säily, tuolla piili
Kahen kantosen välissä,
Koivun kolmen juuren alla.
Vaan ei viellä sielläkänä
Ei perän pereäkänä.
Tuolla sillon rauta säily,
Tuolla säily, tuolla piili
Sisällä sinisen uuhen
Vaski lampahan vatsassa.
Eipä vielä sielläkänä.
Tuolla sillon rauta säily,
Vyöllä vanhan Väinämöisen,
Kolmi-jatkossa tupessa.
Eipä vielä siellälläkänä.
Ei perän pereäkänä.
Tuolla sillon rauta säily,
Tuolla säily, tuola piili
Nuoren neitosen nisissä,
Kasvavaisen kainalossa.