Nykyisempiä Lauluja.
Orjaväestä.
Kellon kylän Mariasta.
Juttu Juomareista.
Laula Tupakan puutteesta.
Talonpojan muistutus Herrasmiehelle.
Lukioille.
Tiedoksi annetaan, että täsä Kolmannesa Osasa olevista vanhoista runoista ovat Tulen Sanat Kemin pitäjästä, Ummen (tai Lapsen Saajaisen) Sanat Oulun tienoilta kotosin ja kaikki muut, nimittäin Loihtiminen (josta täsä myös mainittakoon että se veisatettiin sairahilta, jotka luultiin kirouksen kautta tullehen kivun alaisiksi), Lemmingäinen, Rauan Sanat, Tulen Synnyt, Väinämöisen toimitukset, Kalman Sanat, Kanteleen Synty ja Rukous jolla Tapio kutsuttiin Arkkangelin läänistä ja Vuokkiniemen pitäjästä.
Vanhoja Runoja.
Loihtiminen.
Minä laulan Lappalaisen,
Sala-syöjäni sanelen,
Laulan halki hartionsa,
Puhki leukansa paheten,
Paijan kauluksen kaheksi,
Rikki rintalastasesta.
Siihen laulan lakin päähän,
Siit' on laulan alle lakin
Vihkon Viipurin matoja,
Jonkun jouhi-kärmehiä,
Joll' on syötän syöjiäni,
Puretan purijatani.
Ompa mulla musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Suolet vaskiset vatassa,
Kuparista kuuraeltu,
Jok' on luinehen puroovi,
Ruotinehen roohoaavi.
Siit’ on laulan Lappalaisen,
Turjan koskehen kovahan,
Alla kopron korkeimman,
Keskellä kosen kiveksi, [kosen eli kosken]
Tulena palelomahan,
Säkähinä säihkymähän.
On mulla orit punanen,
Hevonen hyvän näkönen,
Joll' on rautaiset kaviat.
Teräksiset temmottimet,
Joll' on lampi lautasilla,
Vesi selvä selkä-luilla,
Lähet länkien sialla, [eli ränkien]
Jost' on noijat vettä juovat,
Lappavat kylän katehet,
Tuli kurkut kuihuavat.
Siihen kuivu noijan kulkku,
Lakahtu Lapilta kieli.
Lemminkäinen.
Savu saarella palaavi,
Tuli niemen tutkamessa.
Suur' olis paimosen paloksi.
Pien' olis soan savuksi.
Kesä vettä keitettihin,
Salo-puita poltettihin,
Salo-puita, saari-maita,
Ei ottanut olut hapata,
Eikä kalja käyäksehen.
Pani kuusesta käpyjä,
Petäjästä helpehejä,
Saipa olut valmihiksi.
Päivilä tuo Ilman Ukko,
Hän tuon sanoiksi virkki:
"Kutsu rujot, kutsu rammat,
Elä kutsu Lemmingäistä,
Lemmingäin on lieto poika,
Se on kaikitsi torasa".
Sano Lieto Lemmingäinen:
"Oi emoni kantajani!
Tuo sie soti-sopani,
Kanna vaino-vaatteheni".
"Kunne lähet poikuoni,
Metsällekö vai merelle,
Vain on hirven hiihtohon"?
"Oi emoni kantajani!
Enkä metsälle, enkä merelle;
Lähen Päivilän pitohin,
Hyvän joukon juominkihin".
"Äläs lähe poikuoni,
Kolm' on surmoa matalla" [eli matkalla]
"Oi emoni kantajani!
Sano surma ensimmäinen".
"Menet matkoja vähäsen,
Astut teitä pikkaraisen,
Tuloovi tulinen koski,
Koskes' on tulinen luoto,
Luuos' on tulinen koivu,
Koivus' on tuliset oksat,
Oksill' on tulinen kokko,
Kokoll' on tuliset kynnet.
Sen kynnet tulin palaavi.
Kita kieli lämpiöövi.
Se on syönyt sata'in miestä,
Tuhonnut tuhan urosta".
"Oi emoni kantajani!
Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema Urohon.
Oi emoni kantajani!"
Sano surma keskimmäinen.
"Menet matkoja vähäsen,
Astut teitä pikkaraisen,
Tuloo tulinen hauta,
Täysi kuumia kiviä,
Palavoja paateroja".
"Oi emoni, kantajani!
Ei ole siinä miehen surma,
Eikä kuolema Urohon.
Oi emoni, kantajani!
Sano surma jälkimmäinen".
"Menet Päivilän pihoille,
Hyvän joukon juominkihin,
Karhut on rauta kahleissa,
Ait' on tehty taivahaseen,
Matoloill' on vitsatsettu,
Kärmehill' on käännelletty,
Hännät heitty häilymähän,
Päät keikut kehisemään".
"Oi emoni, kantajani!
Ei ole siellä miehen surma,
Eikä kuolema Urohon.
Tuoppas soti-sopani,
Kanna vaino-vaatteheni".
Toipa soti-sopansa,
Kanto vaino-vaattehensa.
Läksi Päivilän pitohin,
Hyvän joukon juominkihin.
Tempi teiriä lehosta,
Koppeloita koivikosta.
"Kokkoseni Ilman lintu!
Lase eelläs matkamiestä, [eli laske]
Lemmingäistä liiatenkin".
Laski eellä matkamiehen.
Meni matkoja vähäsen,
Astu teitä pikkaraisen,
Tuloo tulinen hauta,
Täys' on kuumia kiviä,
Palavoja paateroja.
"Oi Ukko, yli Jumala,
Tahi Taata taivahainen!
Nossas pilvi luotehelta,
Toinen suurelta suvelta,
Kolmas kohti koilisesta:
Nepä yhtehen yhytä,
Lommakkohon loukahutti,
Sa-a lunta sauvan varsi.
Kiehitteli keihäs varsi,
Nuille kuumille kiville,
Palavoille Paateroille".
Nosti pilven luotehelta,
Toisen suurelta suvelta,
Kolmannen koilisesta:
Nepä yhtehen yhytti,
Lommakkohon loukahutti.
Sato lunta sauvan varsi,
Kiehitteli keihäs varsi,
Nuille kuumille kiville,
Palavoille paateroille.
"Lase eelläs matkamiestä,
Lemmingäistä liiatenkin".
Laski eellä matkamiehen.
Meni Päivilän pihoille,
Ait' on tehty taivahaseen,
Matoloill' on vitsatsettu,
Käärmehill' on käännelletty,
Hännät heitty häilymähän.
Päät keikut kehisemähän.
"Mato musta maan alanen,
Toukka Tuonen karvallinen,
Kulkia kulon alanen,
Läpi mättähen meniä,
Puun juuren puettelia,
Haavan juuren halkasia!
Pistä pääsi mättähäseen,
Lases eellä matkamiestä,
Lemmingäistä liiatenkin".
Meni Päivilän pitohin,
Hyvän joukon juominkihin.
Tuotiin olutta tuoppi,
Kannettiin kaksi-korvasella:
Käärme sinn' on käänneltynnä.
Hän tuon sanoiksi virkki:
"Ruoka suuhun syötänehen,
Ruhka maahan tuotanehen [taikka rikka]
Vasemmalla peukalolla,
Sormella nimittömällä,
Kannun alle pantaneekin".
Päivilä tuo Ilman Ukko,
Laulo lammen laattialle.
Lemmingäinen lieto poika,
Laulo härän laattialle;
Härkä veen siitä joi.
Päiviläinen Ilman Ukko
Laulo jäneksen laattialle,
Lemmingäinen lieto poika,
Laulo revon laattialle.
Päiviläinen Ilman Ukko,
Laulo oravan orren päälle,
Orren päitä juoksemahan,
Lemmingäinen lieto poika,
Laulo neän laattialle.
Päiviläinen Ilman Ukko,
Hän tuon sanoiksi virtti:
"Lemmingäinen lieto poika!
Katselkommas kalpojamme,
Mitelkomma miekkojamme,
Kumman kalpa kaunihimpi,
Kumman miekka miehusampi".
Lemmingäisen on kalpa kaunihimpi,
Hänen miekka miehusampi,
Oljen kortta korkeampi.
"Lemmingäinen lieto poika!
Ruvetkommas tappelohon,
Pihall' on veret paremmat,
Kakaroill' on kaunihimmat".
* * *
Menisin männyksi vielä,
Lautta-puiksi hakattaisiin;
Koivuksi kovalla maalla,
Suksi-puiksi hakattaisiin;
Menisin meren kalaksi.