Tästä on Runo vaillinainen; vaan Runo-niekka jutteli että Päivilä löi Lemmingäistä niin että miekka meni paloiksi; sitten Lemmingäinen löi Päivilää ja jako hänen kolmeen osaan. Tätä katuessansa aikoi Lemmingäinen piilomaan, vaan pelkäs joka piilossa surmaa. — Tästä tappeluksesta kertoo myös Runo Oluen teosta, ensimäisesä osasa.
Rauan Sanat.
Rauta, poika Vuolahainen,
Vuolaisen pojan poika!
Etsäs sillon suuri ollut —
Etkä suuri, etkä varma,
Et kovin koriakana, [toisin: et kovin kipusakana]
Kuinsas maitona makasit,
Nuoren neitosen nisissä,
Kasvavaisen kainaloissa.
Siitäkös suureksi rupeisit,
Kasvot aivan kauhiaksi,
Koskas vestit veikkoasi,
Lastusit emonsi lasta,
Sukuansi suin pitelit?
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan
Ennen kuin sanon emolle,
Virkon valta vanhemmalle.
Enämpi emolle työtä,
Vaiva suuri vanhemmalle,
Kuin poika pahon teköövi,
Lapsi ankein asuuvi.
Sulakohon sun vihansi
Kuin suola suli meressä;
Painukohon sun pahansi
Kuin santa vaju merehen;
Katokohon karvahansi
Niinkuin terva tehtäissä,
Rasva räyvyteltäissä
Ihosta imehnon raukan,
Karvasta kavon tekemän,
Emon tuoman ruumihista,
Immin antaman ihosta.
Nouse kaste kalliosta,
Rasva rauan suumalosta,
Teräksestä tehko voijet, [tekosa]
Kipehille voitehiksi,
Mammoille valantehiksi.
Siteheksi Luojan silkki,
Herran pelsi peitteheksi,
Marian kalvo katteheksi,
Veäp päälle lemmen lehti,
Kulta ummisko kuleta,
Kulta lummet luikahuta,
Ettei maito maahan juokse,
Puna peltohon putoa,
Ylitte Jumalan luonnon,
Yli aivan autuvaan.
Lempi Jesuksen lihaa,
Pala Herran palliosta,
Tukkeheksi tuiman reijän,
Paikaksi pahan veräjän.
Ei oo löylyn löytämistä,
Lämpösen lähenemistä,
Pakkasen palelemista,
Kovan ilman koskemista, l
Veen viljan viertämistä,
Minun silmin nähtyäni,
Käsin päällä käytyäni,
Suin pyhin puheltuani,
Kourin kuomueltuani.
Tulen Synty.
Mis on tulta tuuviteltu,
Valkiata vaaputeltu?
Ylisessä taivosessa,
Alasessa maa-emässä.
Siell' on tulta tuviteltu.
Vaskisessa kätkyessä
Hopiaiset hihnat helkky.
Kokko kultanen kolasi,
Kirpposi tuli kipinä,
Poltti maan, poltti Manolan,
Poltti kuuen kirkkokunnan,
Poltti kuuen kuokan silmän,
Kahen kirvehen hamaran;
Meni reppänä retusen,
Rikko rinnat neitoselta,
Poltti lapsen kätkyestä;
Meni Aluenjärveen,
Nielipä Sini keräsen,
Huiksenteli, käyksenteli,
Tuossa tuskissa tulen,
Palavoissa valkioissa.
Tulipa sikiä siika,
Nielipä sini keräsen,
Huiksenteli, käyksenteli
Tuossa tuskissa tulen,
Palavoissa valkioissa.
Siika saarien sivutte,
Lohi luotoin lomahti.
Tulipa lohi punanen,
Nielipä silian siian,
Huiksenteli, käyksenteli
Tuossa tuskissa tulen,
Palavoissa valkioissa.
Lohi luotoin lomahti,
Siika saarien sivutte,
Tuossa tuskissa tulen,
Palavoissa valkioissa.
* * *
Sisarekset sotkottaret,
Veljet verkkoa kutovat,
Yhtenä kesäissä yönä.
Saipa nuotan valmihiksi.
Veettiin kerran myötä vettä,
Ihveniä, Ahvenia,
Kaikkia veen kaloja.
Ei saatu sitä kaloa,
Mitä vasten nuotta tehty.
Toisen kerran vasta vettä,
Ihveniä, Ahvenia,
Kaikkia meren kaloja.
Ei saatu sitä kaloa,
Mitä vasten nuotta tehty.
Laski kolmannenkin kerran,
Puuttu nuotta puutoksehen;
Kivellenkö vai haolle,
Vaiko hauvin hartiolle,
Veen koiran koukku-luille?
Sano vanha Väinämöinen,
Tämä on hauvoin hartiolla.
Veen koiran koukku-luilla,
Ei ole käsin koskemista,
Ilman rauta rukkaisitta.
* * *
Saipa hauvin veneeseensä,
Saipa hän halian hauvin,
Puhkasi halian hauvin,
Siin oli lohi punanen,
Puhkasi lohen punasen,
Siin' oli siliä siika,
Puhkasi silian siian,
Siin' oli sini keränen,
Puhkasi sini keräsen,
Siin' oli tuli kipunen.
Tulen Synty.
(Toisin.)
Iski tulta Ilmarinen,
Välkytteli Väinämöinen,
Elävällä ennuksella,
Kirjavalla kärmehellä.
Iski tulta kyntehensä,
Jälkytti jäsenihinsä,
Rahin rautasen nenässä,
Kultasen kammin päässä.
Kirposi tuli kipuna,
Läpi maan, läpi manalan,
Läpi reppäsen retusen, [lakeen reijän]
Läpi lasten kätkyestä,
Poltti parmaat emolta [rintapäät]
Poltti nännit neitoselta.
Niin emo enämmän tiesi:
Se tunsi tulen tumun,
Kekälehen kierätellen,
Kirposi tuli kipuna,
Pääll' lankes' aloen järven,
Niin tuli silia siika,
Nieli tuon tuli-kipunan.
Siitä uipi silia siika,
Niemen nientä, saaren saarta.
Joka niemi neuvon pisti,
Joka saari sai sanoman.
Sano siitä uituansa,
Ei ole veessä tässä,
Minun nielon nieliätä.
Niin tuli kumia kuuja [lohi]
Joll' on syönty sata syltä, [eli syöntö]
Kita kuuen kosken verta.
Niin nieli silian siian.
Niin uipi kumia kuuja,
Niemen nientä, saaren saarta.
Joka niemi neuvon pisti,
Joka saari sai sanoman.
Sano siitä uituansa:
Ei ole veessa tässä,
Minun nielon nieliätä.
* * *
Pohettihin potkittihin,
Ei saatu kaloa siitä.
Veettiin vasta vettä,
Saatiin kaloa tuosta,
Jota vasten nuotta tehty.
Ukko kultanen kuningas,
Pihet pilvestä puota,
Vieri veitti taivosesta,
Pää kulta, terä hopea,
Pää pisi minun käessä,
Terä luojan kukkarossa,
Puhota lohi punanen.
Tulen Sanat.
Nunnus Ilman tyttäristä,
Höyhenes panuttaria!
Tuuvos hyytä pohjolasta,
Jäätä kylmästä kylästä,
Sillä hyyllä hyyvyttelen,
Jäällä tuolla jähyttelen.
Pistän hyyhyn hyppyseni,
Jäällä jähytän käteni,
Teen tulen tehottomaksi,
Valkian varattomaksi,
Humun huimelettomaksi,
Panun miehuettomaksi.
Panu parka, Tuonen poika
Kirnusi tulisen kirnun,
Säkeisin säihytteli,
Pukemisa puhtaisa,
Valkehisa vaateisa.