Jop' on jaksanut jalaton
Ruveta runon sepäksi,
Siukkana ollesa osannut
Tehä virren tervehestä,
Väestä kemeenimmästä,
Oulun kaupungin omista,
Jotk' on tulleet tuokempata,
Matkustaneet maan kylistä,
Piikat, rengit rehtevämmät,
Kaupunkia katsomahan,
Viimen kaupamiesten kanssa,
Tulivat hyvin tutuiksi.
Joita pääsit palvelemaan,
Niille orjana olehen,
Rualle rukihiselle,
Reikä leivän partahalle,
Jossa pojat pulskemmasti,
Ittensä pidit isona;
Tytöt kiltiksi tulivat,
Kovan korjana asuvat,
Tulivat tupi-hameisin,
Köyhät pitkä körttisiksi.
Eikä entisen verosna,
Piä piikat ittiänsä,
Eikä suinkain suatte,
Tulla köyhäin tykönsä,
Vielä he ovat viikolla vihassa,
Vaston mieltä poika miesten.
Kyll' eivät suutu sunnuntaina,
Tanssi-paikoisa pahastu,
Kuin saavat iloa kuulla,
Huilun soiton huonehista.
Pojat portit aukasevat,
Käskevät heti kaulta,
Tytärten tykönsä tulla,
Juosta kaffen juominkihin.
Sitte taasen tanssattihin,
Ilta viuhka viimeiseksi.
Tuohon tuumahan samahan,
Tyttäret pian tytyvät,
Kuin ei heitä herjämmäksi,
Ylönkatso yrkämiehet,
Menevät hyvillä mielin,
Rinnatusten riemutellen.
Käestä pojat pusersit,
Olit vastahan ovella,
Suuta pistävät pikemmin
Kaulasta halaavat kanssa,
Kosk' on tässä korjat piiat,
Kaikki kaupungin parahat,
Jotka ei joukosta katua.
Mene poijes mies-väestä.
Käskevät Kallen pelata,
Soitella sokian pojan,
Eli Väänäsen väelle
Panna matkahan parasta.
Taassa paikassa tapahtu
Parahat kemeeni paalit,
Joit' ei kärsi kärryt herrat,
Oulun Porvarit olevan,
Joihinka heitä joutusasti
Piikat, renkit pistäyvät
Ittiään ilahuttamaan,
Hekumata maistamahan,
Josa on monta morsianta
Saatu kihlata sanoilla,
Tyttäret tykönsä yöksi
Vietellehet vierehensä,
Siell' ovat ystävät yhessä,
Kahen kesken kammioissa,
Liialla lihan himolla.
Pojat vattat vahvistavat,
Josta tuntuhan tuleepi
Keski paikka paksummaksi,
Kaunis muoto morsiamen
Käypi toisen karvaiseksi.
Sitt' ovat vihassa vielä,
Kiivahimmat toisellensa.
Eikä tiedä tyttö riepu,
Joko hän miehen mielisuosin
Varsin ottaapi omaksi,
Ikuseksi kumppaniksi.
Siinä hän viimmen vieraupi
Iloisista ihmisistä,
Kohta korjasta väestä
Käypi köyhän kaltaiseksi.
Jopa on joutunut hänelle
Kaksi tietä karkiata:
Jos ei hän miestä mielellänsä
Ota kanssansa olehen,
Niin siitä häntä haukutahan
Rumalla nimellä Ruosan.
Vielä myös viekkahat tekevät
Siitä laulut sievällaiset,
Joita on täynnä poikajoukko,
Kyllältä joka kylässä;
Narrit nauravat isosti,
Kuin häntä hävästä saavat.
Ainap' on akkana parempi,
Kunnialla kuljeskella,
Kuin olla kylän väellä,
Maakunnan manattavina.
Kellon kylän Mariasta.
[Henrikki Väänäseltä.]
Yksi on Maria mainittava;
Kellon kempisä kyläsä,
Joka on piikana pidetty,
Mokompana morsiana.
* * *
Olin Kaunis kasvoiltani,
Varsin sievä varreltani,
Vaan en kammonut katala
Ilkiöitten ilvehiä.
Narrit on maanneet Marian,
Pojat hurjat polkeneet,
Et on liiaksi lihonnut,
Ylön paljon paisununna,
Koska polosen povessa,
Lapsi hyppi lantehisa,
Itte arvannen asian,
Itte tiennen tarpeheni.
Minä mieletön olinkin,
Minä huono huikentelin,
Koska tansseihin travasin,
Juhla-yönä juoksentelin,
Hyppäisin hyvällä mielin,
Joka kampin kantapäillä,
Tahdon pystönä pysyä,
Kukon lailla kurkistella.
Kanan kauniin tavalla,
Kirkko tiellä kinkultelin,
Kirkon penkisä peräti —
Istun huono huoletoinna,
Istuimen itte rakensin,
Kovin laiton korkialle,
Että poikaiset poloiset,
Nuoret miehet mieluiset
Siellä silmäisit minua,
Ajan-kaiken kattelisit.
Vaikka Pappi paljon kielti,
Kovin haasti hartahasti,
Vaan ei malttanut Maria,
Huora-parka huoletoinna
Luopua luvattomista,
Lihan töistä törkiöistä.
Mulla on kiiltävät kituset,
Hopiasta hohtavaiset,
Silkki tröiyt siivolliset,
Iso halkoset hamehet,
Tykit tyyriit peräti,
Lakit huivit laadulliset,
Paljo muitakin paremmat,
Mahdan olla onnellinen,
Muilla on halvemmat hamehet,
Lakit, huivit huonommaiset.
Nyt on pettänyt peteli,
Kulta lakki langettanut.
Joko polttanen poroksi,
Kiukahalle kiiettänen.
Mielen on vieneet minulta,
Lakit korjat lappaneet,
Entiset hyvät elämät
Häpiäksi hämmentänyt,
Toivoni tuli tomuksi,
Ulos kulki kunniani,
Oli tuttuja tuhansin,
Ylön paljon ystävitä,
Herrat helsalsit minua,
Talonpojat taluttelit.
Empä yhden ystävänä,
Enkä aljana ajellut,
Olin morsian monelle,
Piika Näyhän Pietarille.
Ei ole enämpi minulla
Yrkämiestä yhtäkähän;
Hyvät hylkivät minua,
Eikä huoli huonotkaan,
Ei narrit naineet minua,
Eikä konnat korjanneet,
Vaikka vattani lihoopi,
Navan paikka paisuneepi.
Kummasti meni kumoon
Vaate kerta kelvollinen,
Joka on tuotu Tukkhulmista,
Ulkomaalta uiteltuna.
Olis paljoa parempi
Kunnialla kuljeskella,
Kulkia kupu takilla,
Hamehella harmajalla,
Kuin olla kovin koria,
Monen miehen morsianna.
Minä neuvon neitysiä,
Vahingostani varotan,
Ettei piikoja pitäisi
Tuolla lailla turmeltaman,
Jotka hirmuiset himonsa
Nopiasti noudattavat;
Synnin palkka painavainen,
Oman tunnon turmeleepi.
Koska kuoleman kujehet,
Nuolet aivan ankarimmat,
Vievät ruumiin rumaksi,
Ihon aivan ilkiäksi,
Madot häjyt hämmentävät,
Toukat tolvanat purevat,
Ei ole kämmentä käsisä,
Eikä vartta varpahisa,
Eipä silloin silkki vaatet
Paljo kapuna kahise,
Pian kaatuva koreus,
Turhat kaikki kaunistukset.
Teille Tyttäret typerät,
Piikat heikot hempiät,
Gteetat, Lenat lempiämmät,
Mariat, Katrinat katalat,
Saarat, Klaarat saattavaiset,
Liisat, Susannat suloiset,
Briitat, Annat antavaiset,
Elsat, Sislat siivolliset,
Valporit muutkin vaakaset,
Olkoon tämä opiksi,
Kiireheltä kirjotettu,
Kellon kempisä kyläsä,
Kamarisa kaitasesa,
Sadet iltana isona,
Kahen tiiman tienohisa.
Yksinäns tytär typerä,
Maria raukka Rantahäli.
Tämä on Juttu Juomareista Koottu kohmelo-väestä.
[Elias Tuoriniemeltä Pyhäjoen pitäjästä ja Pyhäjärven kappelista.]
Kuinka kummalta näkyypi,
Koska katson kansan päälle,
Kuinka viina vietteleepi
Ihmisiä ilman alla!
Kuinka viina viekkahasti
Viisahankin vietteleepi,
Viettelepi virkamiehen,
Päämiehen päihyttääpi,
Pahon pettääpi Papinkin,
Oikiankin opettajan,
Tarkimmankin Talonpojan
Tarkankin talon isännän!
Kuinka viina vietteleepi
Emännänki eksyttääpi,
Pahentaapi palkollisen
Rehellisen renkimiehen,
Huonommanki huonemiehen,
Kehnommanki kerjäläisen;
* * *
Kuinka viina vietteepi,
Viisahanki virkamiehen!
Vaikk' on taito tarkka hällä
Vielä muita viisahampi,
Opisa ylös otettu.
Vaan kuin viina vietteleepi
Saapi viina vietellyksi,
Silloin mies on mieltä vailla,
Pois on toimi toisialla.
Koska mies on mieltä vailla,
Siilonpa mies mitätöin:
Kaikki arvokin katoopi
Kunniakin kukistuupi.
Kuinka viina vietteleepi,
Pahoin pettääpi Papinkin!
Eipä se sovi Papille
Olla julma viinan-juoja,
Juosta kanssa juomaritten.
Kuinka se kuitenki sopii
Olla vartia vakanen,
Vartiana valvovaisna
Siinä Herran Ziionisa?
Kuinka hän saattaapi sanoa,
Kuinka muille muistutella
Viinan suuria vikoja,
Kuin on itse kumppanina,
Johdattaja juomareille?
Kuinka se muita kuljettaapi,
Kuink' on eellä eksyväisten,
Ett on itte eksyksisä?
Vaan en saatakkaan sanoa,
Paljon puhua Papille;
Pappi tietääpi paremmin,
Tietääpi oman tilansa.
* * *
Kuinka viina vietteleepi
Tarkimmanki talonpojan!
Jok' on julma viinan juoja,
Joka juopi joka päivä,
Joka päivä päihyksisä
Alvari kylän ajaja,
Kuinka sill' on kuiva kurkku!
Ei sille piisaa pikari
Yksi jumpru juotavaksi,
Eikä kastu kaulavarsi,
Eikä kastu kielen kanta
Pikarista pikkusesta.
Totta toisenki paneepi,
Juopi kohta kolmannenkin,
Neljännen nenänsä alle,
Vielä juopi viidennenki,
Kuudennenkin kurkkuhunsa,
Sekä juopi seitsemännen,
Kahdeksannen kaulahansa.
Juopi toopin toisen kanssa
Vielä kannun kaateleepi.
Suu syöpi suuret kassat,
Menee kantta kaulavarren
Talonki iso tavara.
Juopi elonsa esinnä,
Juopi vaimon vaattehetkin,
Isänsä isot hopiat,
Kanssa vaarin vanhan kassan.
Kuinka sill' on suuri suu,
Kuinka sill on laaja leuka!
Syöpi sonnin sorkkinensa
Syöpi lehmän lieminensä;
Mahtuupi sen mahahan
Hepo heinä-häkkinensä.
Mahtuu sinne suuri maakin.
Mahtuu laiva lastinensa.
* * *
Kuinka viina vietteleepi,
Emännänki eksyttääpi!
Kuinka se on kumma nähdä,
Että katsoa kamala
Vaimon päälle päihtynehen!
Koti sen kolkolta näkyypi,
Asunnotkin arvoselta,
Siivotoinn' on siihen vielä
Sekä muutoin mustat kaikki:
Halu haikia palaapi
Viinan luonna viipymähän.
Kesken ruan keittämisen
Meneepi mielitekoonsa
Kaapistansa katsomahan.
Ottaa sieltä oiva ryypyn
Kannustansa kallistaapi.
Kaatuu kohta kamariinsa
Kellariinsa kellistyypi.
Mitä tästä mies sanoopi
Kuin on vaimo kumossa,
Talon vanhin vaipununna?
Löytää lapsen laattialta
Joka itkeepi isosti,
Eikä äitin ääntä kuule.
Ei saa iltasta isäntä,
Perhe piinaa pitääpi.
Väki nälkää näkeepi
Kuin on keitto kesken jäänyt,
Kesken karja katsomata,
Kantamata karjan veetkin,
Talon työt takaperäsä,
Riihen uuni riitynynnä,
Saunan uuni sammununna.
Mies sitte mielipahoisa
Menee viimmein vihta käessä
Kylähänkin kylpemähän.
* * *
Kuinka viina vietteleepi
Parahanki palkollisen!
Vaikka mies on mieluhinen
Muitten siivoihin seasa,
Tasastenki tantereella.
Vaik' on kaunis kasvannolta,
Kaunis kaikkein seasa,
Vaan kun viina viettelee
Saapi viina vietellyksi,
Niin on reikä renkilläki,
Suu parka-palkollisella,
Johon palkkansa paneepi,
Ansionsa ammuntaapi,
Jota ei tuki tuhannet,
Salpaa sataset markat.
Meneepi turkki tukoksi
Vielä verka-vaattehetkin,
Menee killingit sisälle
Kulkee kuusi-markkasetkin,
Tolpat toisensa peräsä,
Loutunsa lopetteleepi.
Tuonne raukka rahansa,
Tuonne kylvää kylälle,
Povestansa puotteleepi.
Siellä vievät viekkahat,
Varkahat varastelevat,
Kuin mies kumosa makaa
Alla pöydän pyörryksisä,
Alla penkin pehteleepi.
* * *
Kuinka viina vietteleepi
Huonommankin huonemiehen!
Joka on julma viinan juoja
Viina ratti raivokerta,
Juopi juhla-vaattehensa,
Vielä pantiksi paneepi
Parahankin paitansakin,
Sukkansakin suuri juoppo
Paha lallu lakkinsakin.
Vielä viinahan paneepi
Kirvehensä, kinttahansa,
Tuppensa, tuluksensakin
Vielä juopi veihtensäkin.
* * *
Kuinka viina vietteleepi
Kehnommankin kerjäläisen!
Vaikk' on huono, horjuvainen
Ettei saata sauvan kanssa
Kontata kylän väliä.
Käypi kooten konttihinsa,
Rukoillen, raukuillen,
Anellen tuan apua;
Joutuu viimmein viinan luokse,
Käypi kautta karvaihen,
Juopi vanhat vaattehensa,
Juopi kehnot kenkänsäkin
Ainoanki atriansa,
Jyvä kouran kontistansa.
* * *
Se on vielä sitä pahempi
Kuin juovat juhla-päivät,
Pyhä-päivät pyörryksisä,
Sillon koolla konnat kaikki,
Siellä koolla korttimiehet
Siellä parvi pauhoapi,
Humalasa huuteleepi.
Toiset torkuvat unesa,
Toisit käyvä toikkaroivat,
Toiset kaatuu kartanolle
Seinukselle seljällensä.
Siat siellä siirtelevät,
Koirat korvia pesevät,
Sika suuta siivoaapi,
Menee päivä päihyksisä,
Toinen päivä tohmerosa,
Kohmelosa kolmas päivä,
Vielä viikkokin meneepi.
Sitten viimmein viikon päästä
Tuleepi konna kotia.
Akka alkaapi sanoa,
Valitella vaimo-parka:
"Ei ole puuta puikkoana,
Eikä päätänä pärettä,
Eikä einettä väellä.
Hevoisilt' on heinät kaikki,
Heinät kaikki karjaltakin".
Tuostakas tora tulee,
Tappelu tapahtunee!
Veitten verisen vetääpi
Puukon hirviän hiasta,
Jolla akkansa ajaapi,
Perehensä peljättääpi.
Akan mettään ajaa,
Pellolle pere-väkensä.
Kunu kuuluupi kylähän,
Tomu toisehen talohon,
Mettähän iso meteli.
* * *
Juomari on julma ajaja
Sekä on kiivas kirkko-tiellä.
Yli akkain ajaa
Miesten päälle mielipuoli,
Eikä huoli huonommista,
Eikä varo vaivasia,
Ajaa kurjan kuoliaksi,
Vaivasenkin vainajaksi,
Kuin ei eestä ennättäne.
Yli aitain ajaa
Yli mättäihen menee,
Ajaa kuusetkin kumohon
Kaataa männytkin mäeltä,
Myötänsä veräjät viepi,
Poies portin pielisetkin.
Tuskasta tämä tuleepi
Hepo hillimättömäksi,
Ettei aiat asettane
Eikä seinät seisottane.
Ajaapi rikki rekensä,
Poikki aisansa ajaapi,
Ajaa vaimon vaivaseksi,
Kumppaninsa kuoliaksi.
Itekkin sitten isäntä
Jääpi tielle tietämättömäksi.
Aisat siipenä sivulla,
Suitset suorana venyypi,
Juhdan juostesa kotihin,
Värkit tielle tippunehet,
Sinne jääny silkki lakki,
Kinttahatkin kirvonnehet,
Viina-pottukin povesta,
Jääny vaimon vaattehetkin.
Reki vaate vaimoltakin.
* * *
Humalainen hullu vielä
Sekä kiivas kirkko-mäellä,
Karjuu kirkko-kartanolla
Vielä kiljuu kirkossakin
Huutaa Herran huonehesa.
* * *
Tämä on virka viimmesiä,
Joku on muutoin moitittava
Kaikilta ylönkatottu.
Tähän virkahan vetää
Ylimmäiset, alammaiset,
Korkiatkin Kuninkahat,
Hyvän voiman voittanehet,
Hyvän armon ansainnehet.
Korkiasta kunniasta
Ikuiselta istumelta
Poies viina vietteleepi.
Ei tähän miestä mitalla panna
Vaalin kautta vaadittane,
Eikä kylästä kysytä,
Tahota tietä tapoja.
Saa sen viran viratoinkin,
Kelpaa siihen kelvotoinkin
Pojatkin puoli-ikäiset,
Nuoret vaimot, vanhat kanssa,
Siihen tykö tyttäretkin,
Kelpaa pienet piikaisetkin.
Tämä on virka vielä sitten
Ettei ruoki ruan kanssa
Eikä myös evästä anna,
Eikä laske laukullensa,
Eikä kanna kala-vatia,
Puhu puuro-kattilalle.
Miestä piinalla pitää,
Vajanaisen vattan kanssa.
Kuin on viikon viina-päisä
Monet päivät päihyksisä,
Kohma koukkuhun vetääpi,
Mies käypi köykelöksi,
Kovan kohmelon käsisä,
Kieli käypi käppyrähän,
Suu ei tunne suuruksia,
Suu sonnalta tuleepi,
Hyvä ruoka ruumenilta.
* * *
Viina se viisi tekee
Kuusi muuta kummempata
Sekä syytä seitemänkin.
Kuin on syöjä synnin orja
Jumalatoin viinan juoja,
Joka syöpi syntisesti
Juopi jumalattomasti,
Vielä se syöpi syrjällään,
Maatesaanki maisteleepi,
Kuttuu vielä kurkkuunsa
Kurkun kuivan kasteheksi,
Vaikk' ei enää suuhun sovi,
Ota vattakaan vastahan.
Viina viljalta tulee,
Poies suusta purkuaapi.
Tunkio on tuvan eessä
Toinen on takana;
Siinä sitten siivotoin makaa,
Siivotoin sian tavalla,
Eikä tiedä tilastaan
Eikä paljo paikastansa,
Kuhun on kerran kompastunut.
* * *
Kuinka viina hengen viepi,
Surmaa monta Suomen lasta!
Moni kuolee kujalle,
Kuolee päälle kuormansakin,
Kuolee reisulle rekeensä.
Kuinka vielä viina päissä
Moni mettään menee,
Eksyy tieltä entiseltä.
Kuin ei jaksa jalka käyvä
Paljo polkia kykene,
Maata matkalla panee
Pahan pakkasen käsiin;
Kovan ilman kouristella,
Kusa kuolema tulee,
Paha loppu loukahtaa.
Kuinka vielä viinan tähden
Nukkuu monta humalaista,
Pahoin paatista putuaa,
Venehestä myörähtää!
Moni juokseepi jokeen,
Virtaanki viinapäissä.
Juomari on häisäkin hävitön.
Kehtaa se häihinki tulla.
Kuhtumata kuttuihin,
Kehtaa tulla tupaan
Kehtaa eessä kellistellä.
Silmät kohta kannun päälle
Kusta kuppia näkisi,
Kuka nakkaisi kupilla,
Pikareita pisteleisi.
Kuin sitte saapi suunsa suloa
Kevykäistä kielehensä,
Nousee sitten noitumaan
Kihkuvaan kiroväkeen.
Sitten viehään viluhun,
Pakkaseen paiskataan
Annetaan aisanpäästä,
Seipähästä selkähänki.
Ajattele ihmis parka,
Syntinen sydän havaitse
Tutki toimella asia!
Onko syytä syötävisä,
Onko viinasa vikaa?
Viatoin on viina parka
Eikä ole syytä syötävisä.
Syyt syöjälle tulee
Juonet kaikki juomarille.
Tämä on suotu suuri lahja,
Suotu suurelta Isältä,
Lahjoitettu Laupialta,
Suotu suureksi hyväksi,
Ravinnoksi raitihiille.
Tämä on aina ruan alku,
Ilon alku ainian.
Hyvä on vielä vilusakin,
Sangen hyvä sairahille,
Kovan mielen kohentaa,
Pahan mielen parantaa,
Ystäväksi ylentää,
Vihaisenki vielä tuopi
Toisen tykö toisinaan.
* * *
Joko laaten laulamasta
Lasken lauluni lopulle,
Kosk' en jaksane jutella
Enkä yksin ymmärrellä?
Jopa uni uuvuttaapi
Kiinni silmäni sitoopi.
Suuni sulkia pitäsi,
Vaan en saata maiti olla
Kuin juovat Jumalan viljan,
Syövät syntisten tavalla,
Eivät pidä Luojasta lukua,
Varo Kaikkivaltiasta,
Eikä estä esivalta,
Eikä kovat kuritukset
Rangaistukset raskahimmat.
Ei estä vihaiset vitsat
Eikä jaksa jalkapuut,
Vaikk' on hirmu hirsipuusa
Julma pölkky pövelillä.