Viinan ryyppäämisestä.
Kirpusta.
Muurarinen ja Kärvänen.
Vuori Synnyttävä.
Heinä-Sirkka ja Muurainen.
Muistutus.
Esi-puhe.
Kontion Synnyn, Riien Synnyn, ja Pistoksen Synnyn on Kajanin tienoilta minullen laittanut Kappalainen Suomus-Salmesa Herra C. Saxa. Vaapsajaisen, hiiren ja Pakkaisen Sanat ovat Kalajoen Pitäjästä; Tulen Sanat Vuokkiniemeltä; Lapsen Saajan Sanat ja Jauho-Runo Kemistä; Imehet ja tarttuman Loihtu Savon maalta.
Näitä Runoja kokoillessani, joista vielä yksi tai kaksi vihkoa mahtaa ilmantua, olen keksinyt että siellä ja täällä, erinomattain vanhoisa Pappi-suvuisa löytyypi kaikenmoisia Runokirjotukksia, vanhoista ajoista säilytettynnä, Jonka tähden on minun nöyrä rukoukseni, että maanmiehet, joilla tämänlaisia kätköjä olisi, tahtoisivat niitä minullen toimittaa, jotta ne täsä kokouksesa saisivat siansa. Ehkä vailinaisina otetaan ne kiitollisuudella vastaan, niin muodoin kuin monesta ainehsta täysinäinen työ helpommasti valmistetaan.
Myös nykyisempiä Runon Seppiä, jotka soisivat laulujansa julistetuiksi, vaadin ja kehoitan minä että niitä tänne lähättäisit. Minun asunopaikkani on Nyy-Carlebyyn tai Joensuun kaupungisa Pohjan maalla.
Kontion Synty.
Kulkia, metän Kuningas,
Metän käyjä käyretyinen,
Hilli Ukko, halli parta
Miss' on Ohto syntynynnä,
Harva karva kasvanunna,
Saatuna sini saparo?
Tuoll' on Ohto syntynynnä,
Saatuna sini saparo,
Pimeässä Pohjolassa,
Tarkassa Tapiolassa,
Juuressa nyryn närien,
Vieressä vihannan viian,
Luona karkean karahkan.
Jos lähen Ohon oville,
Tasa-kärsän tanterille,
Pikku-silmäsen pihalle,
Kattellani kuoltoani,
Lyhyt on jalka, lysmä polvi,
Tasa-kärsä talleroinen.
Annikki tytär Tapion,
Mielikki metän emäntä,
Joka on pienin piikojahan,
Paras palkkalaisiahan,
Kytke kiinni koiriasi,
Rakentele rakkiasi,
Kuusamisehen kujahan,
Talasehen tammisehen,
Tullessani tanhuville,
Jalon Ohtosen oville.
Kukas Ohtosen sukesi,
Harvo karvan kasvatteli?
Mielikki metän emäntä
Sepä Ohtosen sukesi,
Harva karvan kasvatteli
Alla kuusen kukka latvan,
Kukka latvan, kulta lehvän.
Koska korpien Kuningas
Kaikoaapi kammiosta,
Linnastahan lähtenöövi,
Tuometar, Tapion neiti,
Mielikki metän emäntä,
Veäs kynnet viertehellä,
Hampahat meellä hauvo,
Jot' ei koske konnanana,
Liikuta lipeänänä
Karjaa, maita kulkiessa!
Neityt Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Kuo mulle kulta-kangas,
Vaippa vaskinen vanuta,
Jolla karjan kaihtesisin,
Saara-sorkat suojeleisin
Kuusiaisen kulkehissa,
Ohto pojan astuissa,
Matkatessa Mausiaisen!
Annikki tytär Tapion
Vestä pilkat pitkin maita,
Rasti vaarahin rakoja
Vikomata mennä viljan,
Kamomata karjan käyvä
Kiviksi minun omani,
Kannon päiksi kaunihini!
Emmäs kiellä kiertämästä,
Karjoani kahtomasta,
Enkä käymästä epeä;
Kiellän kielin koskemasta,
Hammasten hajottamasta,
Lihan keski liikkumasta.
Annikki metän emäntä
Painas panta pihlajainen,
Tahi tuominen rakenna,
Tahi vaskesta valuos;
Kuin ei vaski vahva liene
Sitten rauvasta rakenna,
Kytke sillä Ohon kuono,
Jot' ei koske konnanana,
Liikuta lipeänänä!
Oisi maata muuallahi,
Tarhoa taempanahi,
Juosta miehen joutilahan;
Kuin mä Ohtona olisin,
Mesi-kämmennä kävisin,
Emmä noissa noin olisi,
Aina akkohin jaloissa;
Käpy on kangas käyväksesi,
Sormin sorkutellaksesi;
Otas juoni juostaksesi,
Polku poimetellaksesi
Tuonne Manalan metälle.