Kuittola metän Kuningas
Veä ponto portahaksi,
Silkki sillaksi sivalla,
Poikki Pohjolan joesta,
Jot' ei saisi juoni juosta,
Ohto sormin sorkutella,
Sipsutella sini sukka.
Niin sanoovi saaren vanhin,
Puhas Taaria puhuuvi
Yheksältä yö-sialta,
Sa-an taipaleen takoa:
Lulloseni, Lalloseni,
Omenani, Ohtoseni
Siniä sullen syötetähän,
Mesi nuori juotetahan
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa.
Kuin minä mies lähen metällen,
Uros korvellen kohoan,
Vuolen kuonat kullistani,
Hopeistani homehet,
Otan kolmet koiroani,
Viisi villa-hänteäni,
Seihtemän sepeliäni.
Niin on häntä koirallani
Kuin korehin korpi kuusi,
Niin on silmä koirallani
Kuin on suurin suihti-rengas,
Niin on hammas koirallani
Kuin on viikate virossa;
Sinä koirani komehin,
Otukseni oivallisin,
Juoksuttele, jouvuttele
Aho-maita aukehia,
Ensin kuusia kumarra,
Havu-latvoja haloa,
Hyväile hyötö-puita.
Juokse tuonne toisualle
Mielusahan Mehtolahan,
Tarkkahan Tapiolahan!
Mielikki, metän Emäntä
Käyvös kättä antamahan,
Oikeaa oijentamahan,
Sormia sovittamahan!
Mikä mieli, mikä muutos
Mielusassa Mehtolassa,
Tarkassa Tapiolassa!
Entinen metän Emäntä
Oli kaunis kahtannolta,
Ihana imertimiltä,
Käet oli kulta-käärehissä,
Sormet kulta-sormuksissa;
Nykynen metän Emäntä
Ruma on varsin rungoltansa,
Käet on vihta- käärehissä,
Sormet vihta-sormuksissa,
Pää vihta-pätinehissä.
Koreasti koirat haukku
Mieluhissa Mehtolassa,
Leveästi lehmät ammo
Korven kuulussa koissa.
Louki (sic!) Pohjolan Emäntä
Pistäs villanen pivosi,
Käännä karva-kämmenesi;
Oisi laajalta luvattu,
Sukeukselta suvattu,
Tapiolta taivotettu
Saalis suuri saahakseni,
Mesi-kämmen käätäkseni.
Hilli Ukko, Halli-parta
Hiihatas hiasta miestä,
Takin helmasta taluta,
Veä verka-kauluksesta,
Saata sillen saareksellen,
Sillen kummullen kuleta,
Josta saalis saatasihin,
Erän toimi tuotasihin.
Kosk' oli saalis saatununna
Noin ne ennen vanhat virkko:
En minä pahon pitänyt,
Eikä toinen kumppanini:
Ite vierit vempeleeltä,
Horjahit haon selältä
Puhki kultasen kupusi,
Halki marjasen mahasi;
Päret jousi, puikko nuoli,
Minä mies vähä väkinen,
Uros heikko hengellinen.
Lähes nyt kulta kulkemahan,
Sipomahan sini-sukka,
Verka housu vieremähän
Urohoisehen väkehen,
Miehisehen joukkiohon.
Ellös vaimoja varuo,
Katet-lakkia kamoja,
Syltty-sukkia surejo,
Peitto-päitä peljästyö.
Meill' on aitta ammon tehty
Hopeaisillen jaloillen,
Kultasillen pahtahillen,
Jonne viemme vierahamme,
Kuletamme kultasemme.
Anna Päivälän miniä,
Tuometar Tapion Neiti,
Kuin lienee vihattu vieras
Ovi kiinni ottoate;
Vaan kuin lienee suotu vieras
Ovi avoinna piteätä,
Kulettaissa kultoamme,
Ohon astuissa sisähän.
Niin tuo Ohto pyörteleksen
Mesi kämmen käänteleksen
Niin kuin pyy pesäsän päällä
Hanhi hautomaksillahan.
Riien Synty.
Naata nuorin neitosia
Teki tiellen vuotehesan,
Pahnasan pahalle maalle;
Perin tuulehen makasi,
Kalton säähän karkeahan.
Tuuli nosti turkin helmat,
Ahava hamehen helmat,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahavainen paksuksehen:
Tuosta tyyty, tuosta täyty
Tuosta paksuksi paneksen.
Kanto kohtua kovoa,
Vatan täyttä vaikeata;
Kanto kuuta kaksi, kolmet,
Kanto kuuta viisi, kuusi,
Jo kanto kaheksan kuuta,
Kanto kuuta kymmenkunnan
Kanto kuuta kaksitoist;
Jo kuulla kahella toista
Tuotihin kavon kipua,
Immin tulta tuikattihin.
Juoksi polvesta merehen,
Vyö-lapasta laineheseen,
Sukka-rihmasta sulahan;
Heti huutaa heiahutti
Ainosillen ahvenillen,
Kaikillen veen kaloillen:
Tuuos kiiskinen kinasi,
Matikainen nuljaskasi;
Nyt tuloovi Immin tuska
Pakko neitosen paneksen.
Sivalti simasen siiven
Vyöltä Vanhan Väinämöisen,
Jolla voiti luun limiä,
Siveli sivuja myöten,
Perä vieriä veteli;
Syrjin syöstihin merehen,
Vesii-hiien hinkalohon,
Sala-kammun karsinahan,
Lumme-korjuhun kotihin.
Alla raanusan yheksän,
Alla viien villa vaipan
Teki poikoa yheksän,
Tyttö-lapsen kymmenennen;
Sikiötähän sitoovi,
Saamiahan solmiaavi
Kylpy-pelsimen perillä,
Saunan lautaen laella,
Nimitteli poikiahan,
Lasketteli lapsiahan,
Minkä kuuseksi kuvasi,
Minkä mainihti maoksi.
Riisi on poika Ruivantehen,
Ruivantehen, Räyväntehen,
Isätön, emätön lapsi,
Suuton, silmitön sikiä.
Kuinkas taisi suuton syyä,
Kielitön nisän imeä,
Hampaiton haukkaella,
Näkemätön närvistellä?
Voi sinua piian pilkka,
Piian pilkka, naisten nauru,
Etkös nyt häiy häpeä,
Paha poikkehen pakene
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kalvamasta!
Miss' on Riisi ristittynä,
Kaluaja kastettuna?
Tuoll' on Riisi ristittynä
Kaivolla kalevan pojan,
Ketaroilla pienen kelkan.
Oliko vesi puhasta?
Ei ollut vesi puhasta;
Se vesi veren sekanen,
Pesi huorat huntujahan,
Pahat vaimot paitojahan,
Joilla Riisi ristittihin,
Kaluaja kastettihin
Hamehissa haisevissa,
Nukka-vieroissa nutuissa.
Kunne ma sinun manoan
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kautumasta?
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun juoksevan sutosen,
Kesä-peuran kielen alle;
Hyvä on siellä ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Lempi liehakellaksesi,
Siell' on voiset vuotehesi,
Siasi sianlihaiset;
Siellä itkeevi isäsi,
Valittaavl vanhempasi:
Kunne joutu poikuoni?
Ja jos et sitä totelle
Livu liitto-leivillesi,
Mäne määrä- mämmillesi.
Ja jos et sitä totelle
Ottuos sukusi sukset,
Heimokuntasi hevoset
Kotihisi mennäksesi,
Lemmon leppäset sivakat,
Hiien kalhut, rauta-kannat,
Pahan hengen paksun sauvan,
Joilla hiihat Hiien maita,
Lemmon maita leuhattelet.
Ehtiivi sinun emosi
Kotihisan Koiroahan.
Hyvin oot tehnyt, koskas tullut;
Teet paremmin kuin palajat.
Anna mennä männessähän
Venehellä vettä myöten,
Suksella mäkiä myöten,
Hevosella tietä myöten;
On lipua liiaksihin
Mäen alle mäntähissä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Jalaksillen juoksevillen
Portimo kiven kolohon.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Korpin kiljuvan kitahan,
Suuhun vankuvan vareksen.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun Antero Vipusen,
Joka on viikon maassa maannut
Kauvon liekona levännyt;
Kulmill' on oravi-kuusi
Paju-pehko parran päällä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Kirjo kirkon kynnyksehen,
Sata-lauvan lappeahan,
Tuhat malkosen maluhun;
Papit siellä pauhoavat
Miehet messua pitävät.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suurillen sota-keoillen,
Miesten tappu-tanterillen,
Joss' on verta vyöhön asti,
Siell' on luutonta lihoa,
Suonitonta pohkeata
Syyä miehen nälkähisen,
Hilpoa himertynehen,
Haukata halun alasen.
Pistoksen Synnyn Alku.
(Toisin.) [Katso II Osa, 1 sivu.]