Taian minä tulen lumoja,
Valtiasta vaivutella:
Neito laskien Lapista
Vaskisella Venehellä,
Jäinen kokka, jäinen keula,
Jäinen jälkkäres sisässä,
Jäinen kattila tulella,
Jäinen sanka kattilassa.
Jos se on tulessa palanut,
Hauvo metinen sauna
Metisellä kiukahalla!
Mettiäinen mettä tuo
Meren yheksän takoa,
Meri puolen kymmenettä,
Haavolle paranteheksi,
Kipiöille voiteheksi.
Lapsen Saajan Sanat.
Neity Maria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käys tänne käpein kengin,
Helmon hienon helmotellen,
Sukin valkein vaella,
Sukin mustin muikuttele!
Tule saunahan salahan,
Piilten pirtti-huoneheseen,
Tule! tänne tarvitahan
Kivut kiinni ottamahan,
Vaivat vaikahuttamahan!
Päästä piika pintehistä,
Vaimo vattan vääntehistä!
Ota kiiskiltä kinaa,
Matehelta nuljaskata,
Hauvo nuilla hautehilla,
Voia nuilla voitehilla,
Joilla Jesus voieltihin,
Kastettihin kaikkivalta,
Päästä päivistä pahoista,
Sitehistä sitkehistä,
Kipu-vöistä kiintehistä!
Imehiä.
Joulu toi joukossa tuleepi,
Tanssissa Tapanin päivä.
Tanssas toi taitava Tapani
Puoli yöstä puoli yöhön.
— — —
— — —
Tapanill' on talli renki,
Vei toi hevoista vedelle
Läpi säärtä lähtehelle,
Kaivolle kadikkaselle;
Lähde läikky, hepo kuorsu.
"Mitäs kuorsut koiran ruoka,
Hirnut Hiisien hevoinen?"
— — —
— — —
Iskin mä silmäni itähän,
Näjin tähden taivahalla,
Pilkun pilvien raossa.
Meninpä Ruotuksen tupahan.
Ruotus haastoi rualtansa,
Tiivas tiiskinsä nojalta:
"Siis mä tuon todeksi uskon,
"Jos toi härkä mylvineepi,
"Kuin on luina laattialla,
"Liha syöty, luut lusittu,
"Kesi kenkinä pidetty."
Rupeispa härkä mylvimähän,
Luillansa luhisemahan,
Kynsin maata kaappimahan.
"Siis mä tuon todeksi uskon,
Jos toi kukko laulaneepi,
Kuin on paistina vaissa,
Kuin on voilla voideltuna,
Jäsenille järköitetty,
Höyhenille höykytetty."
Rupeis toi kukko laulamahan,
Kukko kuudelta sanalta,
Kananpoika kahdeksalta.
"Siis mä tuon todeksi uskon
Jos toi veitsen pää vesoisi,
Kuin on lyöty laattiahan."
Rupespa veitsen pää vesohon,
Vesois kuudelta vesalta,
Kulta lehti kunkin päässä,
— — —
— — —
Jo ma nyt luovun Ruotuksesta,
Otan uskon Jesuksesta.
Tämä paljo vaillinainen Runo, jonka Savon maalta on minulle toimittanut Hovi-Rätin Assessori Herra C.H. Asp, arvellaan olevan niiltä ajoilta, koska Christin usko Ruotsalaisilta Papeilta täällä ensin levitettiin ja ne imehitten saarnajat luultiin itte imehiä tekevän, että myös pakanalliset loihtu-miehet toisia imehiä näitä vastaan yrittelit.
Jauho Runo
Jos mun tuttuni tulisi,
Ennen nähtyni näkyisi!
Sille suuta suikkajaisin;
Olis suu suen veressä;
Sillen kättä käppäjäisin,
Jospa kärme kämmen-päässä.
Olisko tuuli mielellissä
Ahavainen kielellissä:
Sanan toisi, sanan veisi,
Sanan liian liikuttaisi,
Kahden rakkaan välillä.
Ennenpä heitän herkku-ruat,
Paistit pappilan unohtan
Ennenkuin heitä herttaiseni,
Kesän keskyteltyäni,
Talven taivuteltuani.