Tarttuman Loihtu.
Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne kuollehen kuoppahan,
Iki männehen ihoon,
Joss' on muutkin murha-miehet,
Ikuiset pahan tekiät.
Jos on kalman kammiosta,
Männös kalman kammiohon;
Jos vesi-Hiien hinkalosta
Männös vesi-Hiien hinkalohon,
Syömästä, kaloamasta,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua koatamasta,
Tehtyä tellomasta.
Siellä on syyä syöläisen
Haukata halun alaisen.
Nykyisempiä Runoja.
Runo viinan ryyppäämisestä.
Kuules, viina! kuin ma laulan,
Kuules, Putelli! puheeni.
En minä moiti mahtiasi,
Enkä voimias vähennä.
Viina on Jumalan vilja,
Ja on kyllä kelpo ruoka,
Siivo syöjille suloinen,
Jotka ryypyn ryyppäjävät,
Harvoin kaksi kallistavat,
Kolmest' ei koskaan huoli.
Kuinka kultainen kulekset
Herran lahja hielukselet
Sydämmess' syömättömässä,
Eine-ryyppynä esitte,
Annat aamusta varahin
Ruoka-lystin ruumihille.
Vaan ne kuin ovat ystävänä
Suunsa kanssa suuttumata,
Siihen hankkivat halulla
Kaikin ajoin kantamista,
Niille on ikänsä ollut
Ruoka varsin vaarallinen.
Eikä se sukua katso,
Eikä säätyä eroita.
Teki se ennen tengan reijän
Talonpojankin povelle;
Potkaisi se Porvarinkin
Kauppa-kaaren kallellensa;
Saa se Saarnamiehistäkin
Vaarsin valmiista Papeista
Tekee Teiniks' toisen kerran;
Lukkareilla laulattaapi
Väärän virrenkin välistä;
Toisinaan se toimittaapi
Tuomarinkin tuhnioksi;
Lautamiehet laitteleepi
Juttu-miesten mieltä myöden,
Kuin käyvät käräjä-miesten
Arkun kantta aukomassa:
Sitte torkkuvat tuvassa,
Virka vaihtuupi uneksi.
Minkäs tekee mittareille?
Minkä muille muutamille
Virkamiehille vähille?
Nimismiehet niinkuin muutkin
Paneepi pahalle tielle,
Viskaapi virattomaksi,
Toimittaapi Tolppariksi.
Siinä se siivon tekeepi,
Kuin se vaimoja vetääpi
Penkin päähän pitkäksensä,
Lakki päässä pyörähtääpi,
Pois nokka nenän kohalta:
On outo näkevän nähdä
Paha pitävän pitää,
Joita varjele Jumala
Näkemästä, kuulemasta.
(Tekiä: Matti Korhoin, Rautalammen Pitäjästä.)
Kirpusta.
Elias Tuoriniemelta.
Saattasinkoma sanoa
Kirjotella kirpustakin?
Kirottu on kirppu rukka
Ijankaiken ihmisiltä;
Siitä on kirppu kirottu
Moitittava musta lintu,
Kuin on hyvä hyppimähän.
Vielä potkiipi povessa,
Tohtii tulla turkkihinkin,
Valta-miesten vaatteisiinkin
Hyvän huovin housuhinkin
Suuren herran sukkahankin
Papin paijanki sisälle.
Käypi se kirppu kirkossakin
Kirkko-miehen kintahassa.
Kaikki sitä kanteleepi
Kaikki kurjat kuljettaapi
Yli soijen, yli maijen,
Syän maijen synkiöinkin.
Varsin tuttu vaimoillenkin
Miesten luona mielellänsä;
Syöpi lasta laattialla
Käypi lasten kätkyesä
Vanhojakin valvottaapi,
Ei anna nuorten nukkua
Eikä maata matka-miehen.
Alla se aina asuupi
Vuosi kauet vuotehilla,
Aina on koirain kotona,
Aina pentuin pesässä.
Sitä en tiiä kusta siinnee,
Kusta synty syöpäläisen;
Sienneekö sillan alta
Tulleeko tupa-rikasta
Vaanko vanhoista sioista
Vaanko vattu-raunioista.
Kirppu on kiivas juoksemahan
Sekä hyvä hyppimähän,
Kuka kirpun kiinni saapi
Jalat alta ampukohon
Linnun lyököhön lihaksi
Pankohon pataluhaksi:
Osan kukin ottakohon,
Sääski veren särpäköhön
Kissalle liha-kipene
Koira luut korjatkohon!
Tämä on juoru joutavasta
Työ on tehty tyhjän eestä;
Lukkari minun lupasi
Vaati vaha kumppalini
Juoruamaan joutavasta
Kirjottamaan Kirpustakin.