Muurahinen ja Kärvänen.
Satu.
Kerran muuan Muurahinen
Sekä kärvänen keviä
Rikeneltä riistelivät
Kahen kesken kamppaelit
Kumpi heistä kuulusampi
Oli onnesta parempi.
Ensin kärvänen käkesi
Tällä lailla lausumahan:
"Etpä taija ensinkänä
Vetäyä verrakseni,
Minä kirkkohon kivasti
Kuljen kunnolla hyvällä,
Josa astun alttarille
Lentelen paikat parahat;
Menen hopusa hovihin
Linnahan ilmi-isohon
Kusa minä kuninkahan
Laskeun pää-laelle;
Vaimo väelle väleen
Näpperöille neitosille
Annan suuta sukkelasti
Makiasti maiskuttelen;
Empä minä ensinkänä
Tee työtä työlähästi
Mutta ruan runsahimman,
Ehdon päältä elatuksen
Mulle onni oikaseevi
Antaavi hyvin alati.
Varsinko sinä vakasti
Taijat raaka talonpoika
Näitä ehtiä etuja
Olla niistä osallinen?"
Muurahinen muutamilla
Saatti vastata sanoilla:
"Sekä kirkossa kivasti
Että liion linnassakin
Sua varsin vainotahan
Vihatahan viekkahasti.
Kyllä sanot sakeasti
Kerskajat kelpo hyvästi
Että kuljet kunningasten,
Laskeut pää laelle,
Suuta kanssa sukkelasti
Antelet akka väelle;
Mutta koska koreasti
Kesä-kauen kempimällä
Minä ehdin elatusta
Valmistan talven varoja,
Sinun siivota peräti
Näen syöväs synkiästi
Talkkunat nurkan takana
Niiden päällä pärisevän.
Ettei työtä ensinkänä
Sulla ole otollista,
Niin olet typi tyheä
Kanssa kaikesta kalusta:
Eipä maaten markat tule
Istuin iku-hopeat.
Siitä pulskasti puhelet
Kelvoksesti kerskaelet,
Jota joutasit hävyllä
Vaiketa varsin väleen.
Kyllä kerkiät kesällä
Puhumahan pulkiasti,
Mutta talven tarjottua
Vilun ollesa vikevän
Suljet suusi surkiasti
Tukit turpposi äkisti,
Koska jou'ut kohmelohon
Tyhmä tyrmistyt viluhun,
Silloin minä mielelläni
Ilman vaarata isota
Matelen maan sisähän
Hyvän pesäni perälle,
Ruan äärehen äkeän
Kesällä hyvin kerätyn."
Ihmisen, joka ilolla
Ahkeroitseevi alati
Avuista aivan jaloista
Tahi tavoista hyvistä,
Kaikki tahtovat hyväksi
Arvosa aina pitävät;
Mutta jotka itsiänsä
Keyvät kerskaten hyväksi
Että saadansa etua
Kuultaksensa kunniata
Kielellänsa kiirehtivät,
Astuvat alle häpiän.
Vuori Synnyttävä.
Satu.
Vuori kerran kelvoksehen
Lapsen piinahan lamau,
Jossa äänsi äkeästi
Vaikeasti valitteli.
Olikin suuri odotus
Mailmassa mainittava
Sitä nähdä sikiätä
Kyllä outoa kylissä.
Mutta lapsen laadullisen
Siivo sikiäu siahan
Työnsi hiiren hiljaksensa
Ennen nähtynä elävän.
Monella ovat mokomat
Aivan suuret aivotukset
Jotka päätyvät peräti
Raukeavat rapakkohon.