Ken tahtoo täydelleen oppia tuntemaan ihmisen turhamaisuuden, voi tarkastella vain rakkauden intohimon syitä ja vaikutuksia. Sen syy mikä lieneekään (Corneille), sen vaikutukset voivat olla kauhistavia. Tämä mikä lieneekään, vaikkapa vain niin pieni seikka, ettei sitä voi tuntea, järkyttää maita, ruhtinaita, sotajoukkoja ja koko maailmaa.
Jos Cleopatran nenä olisi ollut lyhyempi, olisi koko maailma toisennäköinen.
X.
On ihmeellistä, että niin silminnähtävä seikka kuin maailman turhamaisuus voi olla niin vähän tunnettu, että voi herättää kummastusta ja tuntua oudolta, kun sanotaan, että on typerää etsiä kunniaa ja mahtavuutta.
Ihmisen heikkous.
Hänen tietämisensä epävarmuus.
I.
Ihminen on olento, jonka tie kulkee luonnollisten erehdysten kautta, eikä hän voi välttää niitä ilman jumalallista armoa. Ei mikään voi ohjata häntä totuuteen; kaikki johtaa hänet harhaan. Molemmilta totuuden alkulähteiltä, järjeltä ja aisteilta puuttuu rehellisyyttä ja ne pettävät vuorotellen toinen toistaan. Aistit vievät järjen harhaan valheellisilla virvatulilla ja joutuvat vuorostaan järjen petettäviksi samaten kuin ne ovat järkeä pettäneet. Järki antaa vahingon kiertää. Sielun intohimot hämmentävät aisteja ja eksyttävät niitä valheellisiin havaintoihin. Siten valhettelevat ja pettävät ne toisiaan kilpaa.