[23] Akrostikhoni on runo, jossa säkeiden alku- tai loppukirjaimet tai jotkut muut määrätyt kirjaimet muodostavat jonkin merkittävän sanan tai lauseen samaan tapaan kuin nyt puolueiden, yhdyskuntien tai laitosten nimen alkukirjaimista muodostetaan lyhennettyjä sanoja. Aleksandriinisäe on taitehikkaasti sommiteltu säe, joka sisältää 12 tai 13 lyhytpitkää tavua, tahtilepo aina 6:nnen tavun jälkeen.
[24] Chatham, oikeastaan Chathamin jaarli William Pitt vanhempi (1708—78), etevä englantilainen valtiomies, oli voimakas puhuja ja suuri kansanmies. Ylisotarahaston hoitajana hän toimi aikalaisekseen harvinaisella omanvoiton pyytämättömyydellä, seitsenvuotisen sodan aikana hän nostatti sotajoukkoon suuren rohkeuden ja urhoollisuuden: puolusti parlamentissa valtavalla puhetaidollaan amerikkalaisten siirtolaisten itseverotusoikeutta ja piti v. 1778 ylähuoneessa hengenheikkona niin järkyttävän voimakkaan puheen, jossa tällä kertaa vastusti Englannin sotajoukkojen poiskutsumista Amerikasta, että meni tainnoksiin ja kuoli kuukauden kuluttua.
Yrjö Washington (1732—99), Yhdysvaltojen vapautussodan sankari ja ensimmäinen presidentti, oli ihmisenäkin jalo ja kaikkien kansalaistensa ihailema. Yleväryhtisenä seisoi hän veneen kokassa, joka vei hänet Delaware-joen yli jouluk. 26:ntena 1776 ratkaisemaan vapautussodan kulkua. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu sanat: »Ensimmäisenä sodassa, ensimmäisenä rauhassa, ensimmäisenä kansalaistensa sydämessä.»
Adamsilla Emerson tarkoittaa joko Samuel Adamsia (1722—1803), amerikkalaista valtiomiestä, joka työskenteli tehokkaasti Yhdysvaltain vapauttamiseksi Englannin vallan alta, ja jota on sanottu Amerikan Catoksi, tai John Adamsia (1735—1826), joka tuli Yhdysvaltain presidentiksi Washingtonin jälkeen; hän oli kirjoituksillaan puolustanut Amerikan oikeuksia, oli ollut mukana itsenäisyysjulistusta laatimassa maalleen ja oli edustanut maataan Euroopassa.
[25] Spartalainen huilu on pieni kolmireikäinen, terävä- ääninen huilu, jota käytettiin rummunlyönnin säestyksenä sotilasmarsseissa.
[26] Antonius pyhää (n. 250—356) pidetään kristillisen munkkilaisuuden isänä. Kaksikymmenvuotiaana kuuli hän saarnan rikkaasta nuorukaisesta, päätti elämässään toteuttaa täydellisen uhrautumisen vaatimuksia ja luovutti kaiken omaisuutensa köyhille. Senjälkeen hän vetäytyi erämaan yksinäisyyteen. Aika oli sellainen, että tuhannet muut riensivät seuraamaan hänen esimerkkiään.
Kveekarien kirkkokunnan perusti George Fox (1624—91), joka jo 19-vuotiaana suutarinoppipoikana rupesi miettimään uskonnollisia asioita. Hän tahtoi sanoa, että ihmisen tulee ennen kaikkea tarkata »sisällistä sanaa» omassa sielussaan ja pitää sitä valolähteenään. Itse hän jo nuorena näki näkyjä.
John Wesley (1703—1791) pani muutamien ylioppilaiden kokouksessa Oxfordissa 1729 alulle laajalle levinneen metodistisen suunnan; kokouksen osanottajat päättivät tyytymättöminä ajan paheellisuuteen ruveta elämään ankaraa säännönmukaista kristillistä elämää. Wesleyllä oli hyvät hengenlahjat, puhujakyky, järjestelytaito ja uupumaton halu saada toimia. Englantilaiset ovat arvostelleet hänen vaikutustaan numeroilla: hän matkusti 40 tuhatta englanninpenikulmaa, piti 40,500 saarnaa ja antoi pois lahjoina 32 tuhatta puntaa. Hän sanoi kääntymyksensä tapahtuneen toukok. 24:ntena 1738 »kello neljännestä vailla yhdeksän» Lutherin roomalaisepistolan selitystä luettaessa. Välittömän hurskautensa ja yleisestä ajan suunnasta poikkeamisensa takia hän sai kärsiä paljon pilkkaa ja vainoa. Hän kuoli todellisena sankarina.
Thomas Clarkson (1760—1846) oli englantilainen orjuuden vastustaja ja sai Cambridgen yliopiston palkinnon v. 1785 kirjoittamastaan tutkielmasta »Onko oikein tehdä ihmisiä orjiksi vastoin heidän tahtoansa?» Hän pyhitti koko elämänsä taisteluun orjuutta ja orjakauppaa vastaan.
[27] Mainittu kansansatu on laajalle levinnyt eri maiden kirjallisuudessa. Tanskalainen kirjailija Ludvig Holberg (1684—1754) on sitä käsitellyt huvinäytelmässään »Jeppe Niilonpoika.»