Kuinka olisi meidän käynyt, jos olisimme samana yönä olleet ulapalla?...
106. Vaasan marssi.
Miss' aukee laaja Pohjanmaa,
veet merten, virtain vaahtoaa,
me siellä maassa hallojen
niin kasvoimme kuin kuuset sen!
Ei niitä sää
voi säikyttää,
ei kuihtumaan
saa talvetkaan,
ei puute, kurjuus korpimaan.
Kuin aallot järvein tuhanten
käy rannoillamme yhtehen,
niin liittohon myös meidät saa
sun nimes, kallis synnyinmaa.
Jos vainomies
sun sulkee ties,
niin kuolemaan
me taistellaan
kuin Vaasan urhot ainiaan.
Et turvatta sa, Suomi, jää,
on vankka pohjas ranta tää,
ja muuris meidän olla suo,
jot' eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus,
ja hervakkuus!
Niin onnehen
maan pohjoisen
vie kunto, työ sen poikien.
107. Karjalan marssi.
Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
Kun seison Imatralla
ja kuulen kuohuaan,
se huutaa pauhinalla
näin mulle ainiaan:
Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
Vaan, veikot, konsa kaikuu
näin äänin tuhansin
ja rinnoistamme raikuu
laulu ihanin:
Suomessamme armahassa
Väinön kiel' on vallassaan!
Silloin kannel Karjalassa
suloisin on soinnultaan!