Ja salon siimeksessä
kun kannel vieno soi,
sävelten helkkehessä
näin hongat huminoi:
Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
108. Laulu Suomessa.
Arvon mekin ansaitsemme
Suomenmaassa suuressa,
ehk'ei riista riemuksemme
saavu miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi;
rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset,
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
109. Ruhtinaalle.
Eläköön armias,
rakkahin Ruhtinas
Suomenkin maan!
Täälläkin toimea,
tapoja, taitoa,
parempaa oloa
kartuttamaan!