Pahojen pelvoksi,
oikeuden ohjaksi
eläköön hän.
Korvenkin kodassa
kullekin omansa,
orvolle osansa
säilyttämään!
Karttaa suo, Jumala,
kamalain juonia
kansan ja maan!
Hänestä hoivamme,
turvamme toivomme,
armahin apumme
ain' olkohon!
Eläköön Ruhtinas,
vilpitön valtias
meidänkin maan;
rantamme rauhassa,
lakimme vahvana,
uskomme vakaana
varjelemaan!
110. Virsi kotimaan puolesta.
Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tälle maalle silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo!
Vähäinen meidän kansa on,
maailman silmiss' arvoton;
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos voimaa sult' ei saanut ois?
Kuin tomu edessäs on vaan
suuruudet, voimat, vallat maan;
kun viittaat, korkein alenee
ja matalaiset ylenee.
Kuink' usein juuri valitset
aseikses pienet, alhaiset,
siks että sinun voimasi
selvemmin heissä näkyisi!
Kun tahdoit kansan valitun,
otitpa ylenkatsotun
ja halvan Juudan kansan,
sen teit vartijaksi totuuden.