Sylkytteli miekkoansa
vuoren rautaisen raossa,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo minä terällä tällä
vaikka vuoret poikki löisin,
kalliot kaha jakaisin!"
Lähteä luku [aika] tulevi,
liitto [määrä-aika] käyä kerkiävi;
yks' on vanha Väinämöinen,
toinen seppo Ilmarinen,
läksivät hevon hakuhun,
kuloharjan kuuntelohon,
suvikunnan [vuoden vanha] suitset vyöllä,
varsan valjahat olalla.
Astua ratustelevat
kahen miehen rantamaita,
kuului rannalta kujerrus,
valitanla valkamalta.
Vaka vanha Väinämöinen
meni tuota katsomahan,
näki purren itkemässä,
venosen valittamassa,
kysytteli, lausutteli:
"Mitä itket puinen pursi,
itketkö sä puisuuttasi,
hankauttasi haveksit [huolehdit]?
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi:
"En mä itke puisuuttani,
hankauttani haveksi;
itken viejäistä [sellaista, joka veisi] vesille,
laskiaista lainehille."
"Muut purret, pahatki purret,
ne aina sotia käyvät,
tuovat täytensä rahoja,
alustansa aartehia;
minä lahon lastuillani,
venyn veistännäisilläni;
pahimmatkin maan matoset
alla kaarteni asuvat,
linnut ilman ilkeimmät
pesän pielessä pitävät."
Vaka vanha Väinämöinen
tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Elä itke puinen pursi,
vene hankava havise,
kohta saat sotia käyä,
tappeluita tallustella!"
Vaka vanha Väinämöinen
lauloi purren lainehille,
lauloi ensin laitapuolen
sukapäitä [sileätukkaisia] sulhosia,
lauloi toisen laitapuolen
tinapäitä [tinakoristeilla varustettuja] tyttäriä,
lauloi vieläki lisäksi
teljot täytehen väkeä,
kuss' oli vähän sijoa,
nuorukaisilta esinnä.
Pani sulhot soutamahan,
neiet ilman istumahan;
sulhot souti, airot notkui,
eipä matka eistykkänä [edistykään].
Pani neiet soutamahan,
sulhot ilman istumahan;
neiet souti, sormet notkui,
eipä matka eistykkänä.