128. Helsinki.
Helsinki on, niinkuin tiedämme, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Meistä Suomalaisista näyttää se niin suurelta ja komealta, että luulemme sille tuskin vertoja löytyvänkään. Mutta muukalaisetkin, jotka siellä käyvät, sanovat, että se on Europan sievimpiä kaupunkeja, jos kohta se onkin pieni Europan varsinaisten suurten kaupunkien rinnalla.
Helsinki herättää huomiota varsinkin rakennustensa, puhtautena ja järjestyksensä sekä ympäristöjensä kautta.
Mitä ensinnäkin rakennuksiin tulee, on niiden joukossa koko joukko varsin komeita ja kauniita. Varsinkin viime vuosina on sinne lisääntynyt paljo suuria kartanoita, jotka ovat rakennustaiteellisessa suhteessa erittäin uljaita. Kun vaeltelee Helsingin valtakatuja ja yleisempiä paikkoja pitkin ja näkee nuo monikerroksiset rakennukset taiteellisine koristuksineen, luuleepa todellakin olevansa jossakin Europan suurista kaupungeista. Mahtava Nikolain kirkko sekä Yliopiston ja Senaatin suuret, arvokkaan näköiset rakennukset tarjoavat Senaatin-torilla kävelijälle varsin mahtavan katseltavan. Vähän matkan päässä näistä ovat Suomen säätyjen talo, Suomen Pankki, Valtioarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kartano ja Ritarihuone, kaikki uusia, mahtavia rakennuksia. Viehättävimpiä paikkoja on myös n.s. Runebergin puisto, jonka keskellä on suuren runoilijamme Johan Ludvig Runeherg'in korkea kuvapatsas. Uljaita rakennuksia on sen ympäristöllä.
Kaikkialla Helsingissä valvotaan huolellisesti puhtauden ja järjestyksen noudattamista. Siinä suhteessa varsinkin tekee se ulkomaalaisiinkin matkailijoihin hyvän vaikutuksen.
Helsingin ympäristöllä on kauniita puistoja, Kaisaniemi, Kaivopuisto, Alppila y.m., joissa kaupunkilaisten on mukava itseään kauniina kesäpäivinä virkistää. Koska Helsinki on meren rannalla, voipi sieltä monesta paikasta myös nähdä aavan meren. Sellainen paikka on varsinkin n.s. Ohservatori-vuori, jossa on laitos tähtitieteellisiä tutkimuksia varten.
Mutta vielä enemmän, kuin tuon ulkonaisen komeutensa vuoksi, on Helsingillä meille suomalaisille suuri merkitys sen vuoksi, että se todella on Suomen pääkaupunki ja sellaisena kaiken valtiollisen ja henkisen elämämme keskuspaikka. Siellä on korkein kotimainen hallitus-virastomme, Keisarillinen Senaatti, joka Keisarin-Suuriruhtinaan nimessä hoitaa maan hallintoa ja ylimpänä tuomioistuimena ratkaisee sinne vedotut oikeus-asiat. Helsinkiin kokoontuvat kansamme edusmiehet valtiopäiville keskustelemaan ja päättämään tärkeistä, koko maata koskevista asioista. Siellä on Suomen korkein opisto, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, joka valmistaa maalle oppineita tiedemiehiä sekä pappeja, tuomareita ja muita virkamiehiä. Samalla on siellä paljo muita kouluja. Siellä toimitetaan Suomen suurimmat sanomalehdet, jotka sitten leviävät ympäri maata, antaen tietoja sekä koti- että ulkomaisista oloista ja tapahtumista. Siellä on suuria kokoelmia Suomen maalaus- ja kuvanveistotaiteilijain teoksista. Monet seurat ja yhdistykset, jotka tavalla tai toisella koettavat yhteiskuntaa ja yleisiä asioita edistää, vaikuttavat tehokkaimmasti juuri pääkaupungissa. Täten on Helsinki todella tullut maamme henkisen ja aineellisen kehityksen keskukseksi.
Elämä Helsingissä on sangen vilkasta. Asukasluku siellä nouseekin nyt jo noin 100,000 tienoille. Suuremmilla kaduilla on alituinen liike ja hyörinä; samoin myös avoveden aikaan satamassa, jossa on lukuisasti höyry- ja purjelaivoja. Monet pääkaupungin asukkaat kuitenkin muuttavat Helsingistä kuumaksi kesä-ajaksi maaseuduille saadaksensa siellä nauttia maa-elämän rauhaa ja raittiimpaa ilmaa. Syksyllä yliopiston ja koulujen avautuessa palaavat jälleen kaikki pääkaupunkiin takaisin. Pian alkaa kaduilla vilistä koulunuorisoa ja muuta yleisöä. Hupaista on silloin taas nähdä suuria laumoja ylioppilaitakin, valkea, kultalyyryllä koristettu lakki päässä. Hekin tulevat kaikilta Suomen ääriltä sinne lukujansa jatkamaan, valmistuaksensa työntekijöiksi isänmaansa ja kansansa hyväksi.