Kun Helsinki täten on muodostunut oikein suuren kaupungin tapaiseksi, on siihen siten tarttunut tällaisten kaupunkien varjopuoliakin. Ei voi kieltää, että komeutta sekä ylöllisyyttä asunnoissa, puvuissa ja nautinnossa on Helsingissä tavattavissa enemmän, kuin köyhän Suomen kansan pääkaupungille soveltuisi. Mutta ehkäpä tällaiset puolet vähitellen ajan kuluessa tasaantuvat kaiken sen hyvän ja jalon vaikutuksesta, mitä pääkaupungistamme epäilemättä löytyy.
129. Matka-kuvauksia.
I. Nykyajan kulkuneuvoista.
Arvaamattoman nopeasti voi nykyaikaan matkustella. Kun ennen kului viikkokausia tai enemmänkin matkustaessa esimerkiksi Oulusta Helsinkiin, suoritetaan tuo matka nykyään likimiten yhdessä vuorokaudessa. Ja mikä ero matkustamisen välillä! Ennen kuljettiin hevosvoimalla, reellä tai rattailla, ja matkustavainen oli kaikkien niiden hankaluuksien alainen, joita pahat ilmat, huono keli ja huonot ajoneuvot mukanansa tuovat. Nyt sitävastoin kuljetaan höyryn voimalla, mukavissa vaunuissa, pitkin tasaista rautatietä. Olkoon ulkona millainen sää tahansa, lämpimässä rautatievaunussa istut aivan turvallisena mukavalla istuimellasi. Ja kesäiseen aikaan pääsee nopeakulkuisilla ja mukavilla höyrylaivoilla vesiä myöten matkustelemaan. Totta on, että tällaista vauhtia kulkiessa ei juuri ennätä tutustua teiden ja kulkuväyläin varsilla oleviin maisemiin ja niiden asukkaisiin, mutta aikaa voitetaan paljo ja kaikki asiat tulevat nopeammin suoritetuiksi.
Ja niinkuin nykyään liike omassa maassamme hyvien kulkuneuvojen kautta on lisääntynyt, niinpä on se tehnyt ulkomaillakin ja vielä suuremmassa määrässä. Eikä nykyään tarvita suuria valmistuksia ja puuhia ulkomaamatkaa varten. Pieni matkalaukku, jossa on kaikkein tärkeimmät ja välttämättömimmät matkatarpeet, on pian varustettu. Kaikkia tarpeita et ota mukaasi, koska ne voit matkallasi huokeasta hinnasta hankkia ja pääset siten kuljettamasta mukanasi suuria tavarajoukkoja. Jos sinulla on aikaa liikenemään ja varallisuutta joku määrä, voit hyvinkin pian tehdä matkan minne tahansa Europassa, ja vieläkin edemmäksi, jos asiasi niin vaativat.
Tahdotko, nuori lukijani, joka äskettäin olet tutustunut oman maasi ja Europan maantietoon, lähteä kanssani lyhyelle huvimatkalle oman maan halki lähimpiin naapurimaihimme Europassa? Jos olet läksysi hyvin lukenut ja muutenkin itsesi hyvin käyttänyt, luulisin tuon matkan sinulle tuottavan virkistystä. Paljoja en sinulle tuosta matkasta lupaa, koska meillä on kiire. Emme siis joudu missään kauvoja aikoja viipymään. Matkustamme, minkä ennätämme, ja koetamme samalla kiinnittää huomiotamme ympäristöömme. Voipihan siitäkin olla sekä huvia että hyötyä.
II. Suomessa.
Mistä lähtisimmekään liikkeelle? Ehkä Suomen rautatien nykyjään pohjoisimmasta kohdasta, Oulun kaupungista. On aamupäivä kun sanomme jäähyväiset ystävällisille ja vilkkaille Oululaisille. Me istumme jo vaunussa muiden matkustavaisten kanssa, ja juna lähtee liikkeelle. Ensin se kulkee hitaasti, mutta vähitellen sen vauhti kiihtyy, jopa kulkenee se ainakin kahden ja puolen penikuorman vauhdilla tunnissa. Katselemme ympärillemme tutustuaksemme matkatovereihimme. Talonpoikia, maakauppiaita ja muutamia herrasmiehiä istuu samassa vaunussa. Matkustajat istuvat toistaiseksi itsekseen, ei kukaan puhele naapurinsa kanssa, kaikki ovat hyvin juhlallisen ja vakavan näköisiä. Sellainen on meidän suomalaisten luonto. Ellei tuossa harvapuheisuudessa mitään pahaa olekaan, niin eipä haittaisi kuitenkaan vähän suurempi vilkkauskaan. Mutta tämä sikseen. Kempeleen aseman ohi olemme jo menneet, ja nyt aukenevat Limingan laajat niittymaat eteemme. Onpas siinä viheriöivää alankoa niin pitkälti kuin silmä kantaa! Mutta pian jättää kiitävä juna nekin jälkeensä. Yhä etelämmäksi tullaan. Oulun läänin eteläosassa alkaa jo kaikenmoinen viljelys tulla näkyviin. Peltoja, niittyjä ja hyvin rakennettuja kyliä näkee siellä täällä tuon tuostakin. Iltapuolella päivää saavutaan Pohjanmaan rannikolle ruotsinkielisen väestön asuma-aloille. Kuuluisan Kokkolan kaupunginkin saamme sivumennen nähdä. Sitten kääntyy matka taas rannikkomaalta sisämaahan päin suomalaisten keskuuteen. Nytpä tullaankin etelä-Pohjanmaan hyvin viljellyille tasangoille. Toisin paikoin saapi nähdä silmäkannot viljeltyä maata. Talonpoikaistalot ovat upeita ja siistejä ulkonäöltään. Seinäjoen asemalla yömme vietettyämme kiidämme seuraavana päivänä taas sisämaahan päin. Nyt tullaan vähitellen varsinaiselle Hämäläisten alueelle. Sen voipi kuulla vastasaapuneiden matkustavaisten kielimurteestakin. Seudut, joiden läpi kuljemme, ovat hyvin vaihtelevia. Suomen luonnon moninaisuus tulee näkyviin. Milloin metsiä ja kankaita, milloin kauniita järvimaisemia, milloin erämaata, milloin taas hyvin asuttuja kyliä on tien varsilla. — Iltapuolella päivää olemme jo saapuneet Kangasalan luonnon-ihanille seuduille. Hupaista olisi poiketa niitä lähemmin katsomaan, nousta esimerkiksi Harjulan harjulle, jonka hurmaavan kauniista näkö-aloista Topeliuksen Sylvia-lintu laulaa. Mutta tällaiseen poikkeamiseen ei meillä ole aikaa. Pian jo saavumme kuuluisaan Tampereen kaupunkiin. Juna viipyy tässä ainoastaan jonkun minuutin. Emme siis ennätä käydä kaupunkia lähemmin katsomassa, mutta kehoitan sinua joskus toiste siellä käymään. Kannattaa katsoa sen uljaita, monikerroksisia tehdasrakennuksia, uljasta Tammerkoskea sekä kauniita ympäristöjä, esimerkiksi ihanista näköaloistaan kuuluisata Pyynikin harjua.