Tunnin päästä jo saavamme Toijalaan, jossa Turusta päin tulevat matkustajat yhtyvät seuraamme. Yhä vilkkaammaksi näyttää matkustaja-liike käyvän. Kansaa monenmoista kulkee nyt jo mukanamme, näkeepä muutamia ulkomaalaisiakin. Enemmistönä kuitenkin on vielä hämäläinen maalaiskansa. Hyvin viljellyt seudut sekä talonpoikain siisti vaatteus ja arvokas ulkonäkö osoittavat, että kuljemme seuduilla, joissa kansa ylimalkaan on varakasta ja hyvästi toimeentulevaa. Mutta Hämäläisestähän onkin se maine, että hän on uuttera ja voimakas peltomies. Onpa matkailijani joukossa kuitenkin myös vähemmän miellyttäviä ilmiöitä. Tuolla istuu näet joukko räyhääviä miehiä. Kaupungista tullessaan ovat he "tuliaisiksi" ostaneet itselleen paloviinaa. Sitä he maistelevat jo matkallakin. Oudoksuen katselet tätä, kammoksuen kuuntelet rumia kiroussanoja, joita heidän suustaan tiheään tulvaa. — On jo ilta tulemassa. Kauan ei viivytä Hämeenlinnan asemalla. Vilaukselta vaan voimme katsella noin virstan päässä olevaa Hämeenlinnaa. Kun vielä tunnin aikaa matkustetaan, saavutaan Riihimäen asemalle, josta toinen tie erkanee Helsinkiin, toinen Pietariin päin. Tällä asemalla on suuri matkustaja-tulva. Kaikennäköistä kansaa saat tässä katsella ja monta eri kieltäkin kuulla. Matkustavaisten joukossa löytyy näet paljo ulkomaalaisiakin, jotka ovat matkalla, mitkä Pietariin, mitkä Helsinkiin, mitkä taas Suomen ihania maisemia katselemaan. Maamme luonnon ihanuus on näet jo tullut ulkomaillakin tunnetuksi. — Muutaman tunnin odotettuamme saapuu Riihimäelle Helsingistä Pietariin päin menevä juna. Siihen astumme. Koska on yön aika, ovat useimmat matkustajat etsineet itselleen leposijaa vaunuissa. Niinpä on paras meidänkin tehdä, koska näkyy siksi tilaa löytyvän. Juna viepi meitä nyt yötä myöten itään päin. Meillä ei siis ole tilaisuutta katsella tien varsilla olevia maisemia. Ne ovatkin jotenkin yksitoikkoisia, koska rautatie kulkee Salpausselän tasaisia rinteitä pitkin. Yön hiljaisuutta ei häiritse muu kuin höyryveturin silloin tällöin kuuluva vihellys, tai joku matkustaja, joka jollakin asemalla astuu vaunuun tai menee siitä pois.
Aamulla olemme jo Viipurissa, Karjalan pääkaupungissa. Hauska olisi käydä katsomassa tuota vanhaa, muistorikasta kaupunkia ja sen vanhaa, Torkel Knuutinpojan rakentamaa linnaa, mutta juna viipyy Viipurin asemalla ainoastaan 15 minuuttia. Ennätämme vain juoda lasin teetä (joka juoma näkyy täälläpäin, samoin kuin Venäjällä, olevan hyvin käytännössä) maukkaan "Viipurin-rinkelin" kanssa. Pian jo kuljettaa juna meitä eteenpäin. Matkustettuamme vielä jonkun tunnin kiidämme pienoisen Rajajoen yli, ja lähin eli Valkeasaaren asema on jo Venäjän puolella. Suomen suuriruhtinaanmaan, rakkaan kotimaamme, olemme nyt jättäneet. Joku viikko voipi mennä, ennenkuin sitä jälleen saamme tervehtiä. Mutta vielä tuntuu olo kuitenkin kodikkaalta. Suuri osa matkustajista on suomalaisia, varsinkin kauppiaita, jotka matkustavat Pietariin kauppoja tekemään.
III. Venäjällä.
Jo ennenkuin Pietariin saavumme, huomaamme, että tuo Venäjän keisarikunnan suuri pääkaupunki ei ole enää etäällä. Pitkin matkaa Valkeasaaresta alkaen näkyy rautatien varrella tiheässä sieviä kesähuviloita, joissa varakkaat Pietarilaiset kesäänsä viettävät. Seutu ei itsestään muuten ole erittäin ihanaa; yksitoikkoista, havupuuta kasvavaa alankoa on kaiken matkaa. Mutta Pietarilaiset pitävät kuitenkin suurena onnena, että saavat täällä havupuiden siimeksessä nauttia maaelämän raittiutta. Siksipä ovatkin Pietarin lähimmät ympäristöt täynnä heidän huviloitansa. Ja maa, joka on luonnostaan perin laihaa, on hedelmä- ynnä lehtipuita istuttamalla muutamin paikoin muutettu oikein yrttitarhan muotoiseksi. Ja siellä täällä näkee laajoja peltoja, jotka ovat viljellyt kuin ryytimaat. Kaalit, lantut, kurkut ja muut kyökkikasvit rehoittavat niillä uuraan Venäläisen hoidolla. Tämä on suomalaiselle silmiin pistävää. Suomalainen ei näet vielä suuresti harrasta ryytimaan hoitoa, mutta Venäläinen sitä vastoin, joka paljon enemmän käyttää kasviaineita ravinnokseen, hoitaa ryytimaitaan hyvin innokkaasti ja huolellisesti. Eipä olisi vahingoksi, jos mekin enemmän perehtyisimme tähän hupaiseen ja hyödylliseen viljelyshaaraan.
Tunnin kuluttua Valkeasaaresta lähdettyämme saavumme Pietariin Suomen rautatie-asemalle. Hiljaisesta, yksinkertaisesta Suomestamme olemme siis saapuneet keskelle suuren maailmankaupungin hälinää ja loistoa. Ja nyt lähdemme katselemaan tuota kuulua kaupunkia. Jos olet Helsingissä käynyt, et suurestikaan hämmästy Pietarin rakennusten komeutta. Sillä yhtä komeita ja soreita löytyy edellisessäkin kaupungissa, jos kohta vähemmässä määrässä. Mutta sille, joka ensi kertaa katselee tuollaista jättiläis-kaupunkia, on jo rakennuksissakin ihmettelemistä. Kolmi-, neli- ja viisikerroksisia kartanoita näkee sadottain. Moniaat ovat rakennetut erittäin komeasti ja aistikkaasti, kuten esim. keisarilliset linnat. On niissä yksinkertaisella maalaisella katselemista.
Mutta mennäänpä jollekin Pietarin liikepaikalle, esimerkiksi suurelle Nevski-kadulle. Hauska on kulkea sileitä jalkakäytäviä myöten ja katsella vastaantulevia ihmisjoukkoja. Kuka kulkee jalkasin, kuka ajaen vaunuissa tai "isvosikkain" nelipyöräisissä ajoneuvoissa. On siinä ihmistä jos jonkin säätyistä ja muotoista. Tuossa on parvi parrakkaita työmiehiä, punapaitaisia ja leveähousuisia. Tuossa kulkee komppania sotamiehiä. Tuossa ajaa komeasti puettu sotaherra. Miehiä, naisia ja lapsia kiitää tulvinaan ohitse, kaikilla näyttää olevan kiire. Mikä on puettu silkkiin ja samettiin, mikä kerjäläisen repaleisiin. Alituinen ohitse ajavain hälinä huumaa silmäsi. Et jaksa enää tarkatakaan. Omituiseen pitkään kaapuun puettu mies vetää kuitenkin huomion puoleensa. Arvelet että se on joku muhamettilainen, jonka kotimaa on kaukana Venäjän Aasian-puoleisilla alusmailla. Uljaan näköinen Tsherkessi, Kaukasian lapsi, kulkee ohitsesi, päässä karvalakki ja yllä pitkänläntä nuttu, jonka rintapuolet ovat varustetut lukuisilla pistoleilla ynnä muilla aseilla.
Tylsistyt viimein katsellessasi tuota ihmishälinää. Alat tarkastella kadun varsilla olevia asuntoja. Minne vaan katsot, näet mahtavia palatseja. Niiden alakerroksissa on usein komeita kauppapuoteja ja ravintoloita. Edellisissä vallitsee huikaiseva komeus ja tavarain runsaus. Kyllä niissä on myytävänä, mitä vaan mielesi haluaa. Ja jos pistäydyt niihin kauppoja tekemään, olenpa varma, että kielevät kauppapalvelijat saavat kukkarostasi kopeekat heltiämään.
Ylimalkaan näkee kansan syvän kunnioituksen uskontoansa kohtaan kaikkialla esiytyvän. Kirkkoja ja luostareita on paljon. Harras Venäläinen aina kirkon kohdalla paljastaa päänsä ja tekee ristinmerkin. Samoin hän huoneeseen tullessaan, ennenkuin talon asukkaita tervehtii, ristii itsensä Jumalan-kuvan edessä. Matkalle lähtiessään ei hän unohda siunata itseään. Tämä kaikki osoittaa, että kansa kaikessa elossaan ja olossaan ikäänkuin tahtoo asettua Korkeimman silmäin eteen ja suojelukseen. Paljo sellaisessa tavassa epäilemättä on pelkkää ulkomuotoa, ilman sydämen hartautta, mutta ei ole miellyttäväisyyttä vailla tuo ulkonainenkaan kunnioitus uskontoa kohtaan.
Mahtava Neva-joki laskee Pietarin lävitse Suomenlahteen. Useita komeita siltoja on rakennettu sen ylitse. Ja sen pinnalla kulkee tiheään pieniä höyrylaivoja, joissa aina on suuri joukko matkustavaisia. — Kaikenmoisia kulkuneuvoja onkin tarpeen sellaisessa kaupungissa, kuin Pietari on. Jalkaisin ei siellä jaksaisi matkoja suorittaa. Samoin kuin nykyään muissakin suurissa kaupungeissa on Pietarissakin paljo suuria, monta kymmentä henkeä vetäviä vaunuja, joita hevoset kuljettavat pitkin katuja rautakiskoisia ratoja myöten. Niissä pääsee muutamalla kopeekalla kulkemaan virstamääriä. Sitäpaitsi vilisee ajureita, n.s. isvosikoita, jotka aina ovat alttiit kuljettamaan sinua, jopa perin halvastakin, jos vaan osaat hyvästi tinkiä. Sillä Pietarissa, niinkuin muuallakin Venäjällä, kuuluu tinkiminen välttämättömänä pahana kaikkeen asioimiseen.