Moskovan ihmeellisin paikka on "Kreml", satojen vuosien muistoista pyhä Venäjän vallan kehto. Kreml on kaupungin sisässä sijaitseva kaupunki, sillä vieläkin on sillä 1,500-2,000 asukasta. Muinoin nousi asukkaiden luku paljoa suuremmaksi, kun Venäjän tsaarit, korkeampi papisto ja valtakunnan ylimykset siinä pitivät asuntoa. Vielä seitsemännentoista vuosisadan keskipaikoilla oli Kremlissä kolmattakymmentä katua, joista nyt enää on jäljellä ainoastaan yksi: Komentajankatu. Matkustajaan vaikuttaa Kreml, kuin sadun lumottu linna, joka odottaa ritarin kotiintuloa herätäkseen suuruutensa ja kauneutensa uinailusta uuteen elämään. Paitse suurta keisarillista palatsia, ylensuurta synodaalirakennusta, senaatinpalatsia ynnä muita suuria rakennuksia, on Kreml'issä vielä tänä päivänä 15 kirkkoa, 1 kappeli ja 2 luostaria. Vahvat muurit, joiden läpi 5 porttia vie, ympäröivät tätä kokonaisuutta. Vallihaudat, mitkä muinen erottivat Kreml'in muusta kaupungista, ovat nyt täytetyt, ja kaunis leveä katu on anastanut niiden paikan, mutta vielä ylläpidetään 18 tornilla varustetut linnanmuurit, ja tarkoin valvotaan, kun jotakin vanhaa parannetaan tahi uutta laitetaan, ettei alkuperäistä rakennustyyliä loukata. Kreml onkin pysynyt vapaana uuden ajan rakennustavan kaikista vaikutuksista. Sentähden voidaan sanoa, että Kreml on Venäjän valtakunnan historia hakattuna kiveen, joka niin sanoaksemme heijastaa Venäjän onnen vaiheet.
Kreml'in keisarillinen palatsi on erinomaisen loistava. Se sisältää kaikkiaan 700 eri huonetta. Näistä ovat mainittavimmat ritarisalit, luvultaan 5: äärettömän suuri Yrjänän sali, seinät täynnä marmori-levyjä, joihin on piirretty Venäjän sotarykmenttien nimet ynnä perustusvuodet sekä niiden upseerien nimet, joiden rintoja Venäjän korkein urhollisuuden arvomerkki, pyhän Yrjänän risti, on kaunistanut; Aleksanterin sali, mikä lumoo katsojaa suurilla seinäpeileillään, punaisilla silkkitapeteillaan ja rikkailla maalauksillaan ja aseillaan; Antreaan sali, jossa puhtaasta kullasta tehty keisarillinen valta-istuin tavataan; Katarinan sali, jossa on keisarinna Katarinan valta-istuin, ja viimein Vladimirin sali 4,000 naulaa painavine pronssisine kynttiläkruunuineen.
Tähän vertoja vetävää loistoa tavataan myöskin muissa huoneissa. Niinpä esim. keisarillisessa makuuhuoneessa on vuoteen vieressä kaksi erinomaisen kallista marmori-pilaria, jotka sanotaan neljän miljoonan markan arvoisiksi. Perintöruhtinaan puolison vastaanottohuone, hopeahuoneeksi sanottu, on maailman rikkaimpia. Kaikkialla kohtaa silmä täällä hopean huikaisevaa loistoa: seitsemän raskasta, hopeasta tehtyä pöytää, kukin kullattujen tuolien ympäröimänä; hopeisia kynttiläkruunuja riippuu katosta, ja taiteellisesti tehdyillä hopeakehillä ympäröidyt suuret peilit heijastavat huoneen sanomatonta loistetta.
131. Tanskanmaa.
Tanska on ystävällinen, ihana saarimaa. Siellä ei ole vuoria, vaan melkein kaikkialla viheriöiviä tasangoita, hedelmällisiä peltoja ja kauniita metsiä. Seelannissa on rikkaita viljavainioita, vanhoja kaupunkeja muinais-muistoineen, hautakumpuineen ja linnoineen; Fyen'issä on puutarhoja, kauniita herraskartanoita sekä rikkaita talonpoikaistaloja; Juutinmaalla tapaa paljo nummia. Suurempien saarien ympärillä on joukko pienempiä saaria.
Näillä Tanskan saarilla, joita Pohjanmeri, Kattegat, Skagerrak ja Itämeri aalloillaan piirittävät, vallitsee raitis, ystävällinen ja keväinen henki. Nämä ominaisuudet on kansallakin. Vaikka sen muinaiset muistot ovat vakavia, vaikka perhe-elämä ja olot ylimalkaan ovat Pohjolan tapaan, voipi kuitenkin selvästi huomata, että Tanska yhdistää Skandinavian eteläiseen Europaan ja että etelän eloisuus sekä saaristolais-kansan hilpeys asuu Tanskan kansassa.
Kööpenhaminan Tanskalaiset ovat muukalaisen mielestä hyvin hilpeitä, iloisia, avuliaita, avosydämisiä ja puheliaita. Kööpenhamina on Tanskalle saman-arvoinen kuin Pariisi Ranskalle. Se on maan keskusta, josta henkeä ja elämää virtaa koko maahan. — Vilkasta on elämä Kööpenhaminassa. Suurimmilla kaduilla on yhtenään liikettä, väkeä vilisee ja juoksee, tunkee ja lykkii toisiaan, mutta kaikki näkyvät siitä huolimatta olevan iloisella mielellä.
Jos tahdot päästä tuntemaan Tanskalaisten luonteen rakastettavia puolia, niin mene kaduille, käy köyhimmänkin kansan joukkoon, katsele sen keskinäisiä kauppoja ja muita suhteita, puhuttele sitä, kysy tietä tai pyydä jotakin avuntekoa, ja sinun täytyy ihmetellä sitä hyväntahtoisuutta ja auliutta, jota sinulle osoitetaan.