29. Ystävällinen vastaanotto.
Eräässä kaupungissa istui muutamana sunnuntaina jälkeen puolenpäivän perheen isä ja luki perheellensä Uutta Testamenttia. Hän oli juuri tullut näihin Jesuksen sanoihin: "Joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun" (Matth. 18, 5). — Katso, silloin seisoi eräs 8-vuotias poika hänen ovensa edessä ja pyysi almua. Mies keskeytti lukunsa ja heitti vaimoonsa silmäyksen, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Älkäämme ainoastaan kuulko Jumalan sanaa, vaan eläkäämme myös sen jälkeen!" Vaimo, jonka sydän myöskin oli avoinna Herran varoituksille sanassa, vastasi: "Rakas ystävä! Minulla on aivan sama ajatus kuin sinulla; tehkäämme niinkuin on kirjassa." Sen perästä kutsuivat he pojan sisään, ottivat hänen hyvin ystävällisesti vastaan sekä kasvattivat häntä niinkuin omaa lastansa.
30. Pieni mierolainen.
1. Armas päivä paistaa,
kohta lämpimäks jo muuttuu sää,
hanki loisteessansa hohtaa,
sulain kiteet kimmeltää.
2. Poika repaleissa vallan
saloss' yksin kuljeksii.
Hongat, kuuset huminallaan
häntä täällä tervehtii.
3. Pieni mierolainen aina
yhä rientää eteenpäin,
eipä murhe mieltä paina,
rallatellen laulaa näin:
4. "Hopsis jalat! Väsymystä
tunnetteko? Talohon
kohta päästään, siellä kystä
minullekin kyllin on.
5. Hongat, kuuset, vaiheitani
tahdotteko tietää te?
Kuulkaa, tässä kulkeissani,
nyt mä teille kerron ne!
6. Aina muistan riemuin vielä
isän armaan mökkiä,
viisi meit' ol' lasta siellä,
vanhin niistä olin mä.