7. Muistan kuinka kotikaski
tähkäpäin jo kellerti;
noro hallan irti laski,
julma viljan runteli.
8. Talvi tuli, loppui leipä,
petäjäistä syötihin —
Äitiin tarttui tauti, veipä
hänet kohta hautaankin.
9. Häntä multaan saatoin, itkin
haudallaan ma hetkisen,
kyynel poskipäätä pitkin
vieri, jääksi hyytyen.
10. Siitä asti tepastellut
olen mieron tietä ain'...
Jopa sulle kertoellut
olen, metsä, muistelmain.
11. Hopsis, jalat, joutukaa jo!
muuten yövyn korpehen.
Varjot synkät lankeaa jo,
tuolla päivä laskeiksen." —
12. Yhä kiitää, vaan ei vielä
ihmis-asuntoa näy.
Metsän haamut poikaa tiellä
uhkaa, mustaks yö jo käy.
13. Kylmä yltyy. Tähtein valo
syttyy taivahalle jo,
leimuelee pohjanpalo,
huokaa synkkä hongisto.
14. Kohta aamun koittehessa
öinen jylhyys häviää —
Vaan, ken tuolla kinoksessa
kalvenneena lepäjää?
15. Pieni mierolainen siellä
lepoon vaipui viimeiseen,
jäätyneenä kiiltää vielä
kyynel silmän murtuneen.