41. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Preussin kuninkaan Fredrik Suuren aikana oli eräässä preussilaisessa rykmentissä urhokas ja reima ratsumestari, jonka köyhät vanhemmat asuivat Meklenburgissa. Kun ratsumestari seitsenvuotisen sodan loputtua, kunniamerkillä koristettuna, tuli rykmenttinsä kanssa erääseen kaupunkiin kotiseudullaan, tulivat vanhukset sinne monivuotisen eron perästä jälleen tapaamaan poikaansa. He odottivat häntä torilla. Niin pian kuin poika tunsi vanhempansa, laskeutui hän heti alas hevosensa seljästä ja syleili heitä, vuodattaen ilokyyneleitä. Hän pyysi heitä muuttamaan luokseen ja tarjoutui sulostuttamaan heidän vanhuutensa päiviä, mikäli hänen vähät varansa sen myönsivät.
Kun kerran eräs upseeri laski siitä pilaa, että talonpojat istuivat ratsumestarin pöydässä, vastasi tämä kiitollinen poika:
"Miksikäs minä en kiittäisi ja kunnioittaisi elämäni ensimmäisiä hyväntekijöitä. Ennenkuin minä tulin kuninkaan ratsumestariksi, olin minä näiden poika."
Nämä sanat tulivat kenraalin korviin. Hän meni ratsumestarin tykö ja ilmoitti aikovansa vierailla hänen luonansa sekä lausui toiveen saada hänen luonaan tavata muitakin upseereja.
Päivä, jolloin juhlallisuus oli tapahtuva, saapui. Kenraali tuli aivan täsmälleen ja huomasi upseerien jo olevan koossa. Pöytään istuttaessa kysyi kenraali: "Mutta, rakas ratsumestari, missä ovat teidän vanhempanne? Minä luulen, että he syövät samassa pöydässä kuin tekin?"
Ratsumestari hymyili eikä tiennyt alussa, mitä vastata. Silloin nousi kenraali ylös, meni itse hakemaan vanhuksia ja pakotti heidät istumaan viereensä sekä keskusteli heidän kanssaan mitä ystävällisimmällä tavalla. Pitäen heille julkisen puheen sanoi hän muun muassa: "Hyvät herrat! Kunnioittakaamme sen miehen vanhempia, joka käytöksellänsä osoittaa, että kiitollinen poika on suurempi-arvoinen kuin kopea ratsumestari."
Myöhemmin sai kenraali tilaisuuden kertoa kuninkaalle siitä kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolla ratsumestari kohteli vanhoja vanhempiansa. Fredrik Suuri oli siitä hyvin mielissään. Kun ratsumestari pian sen jälkeen tuli Berliniin, kutsuttiin hänet kuninkaan pöytään päivälliselle.
"Kuulkaa, herra ratsumestari", sanoi kuningas, koetellakseen häntä, "mistä suvusta olette syntyisin ja kutka ovat teidän vanhempanne?"