1. Repo metsää kävellessään keksii eräässä kohden puun, jossa harakalla on pesä ja pojat. Mikko, mielevä mies, asettuu kohta puun alle siihen ja alkaa sitä joka puolella tarkkaan katsella. "Mitä katsot, Mikko?" kysyi puun latvasta harakka. — "Katsonpahan tätä puuta suksekseni," vastasi repo. Sitä säikähtäen rukoili harakka: "älä, veikkonen, tätä puuta ota, minulla tässä on pesäni ja pesässä pojat." — "No, yhden pojistasi kun antanet", virkkoi repo, "minä en pesäpuutasi ota, vaan käyn suksipuuta etsimässä muualta." Hädissään suostui harakka toisen vaatimukseen ja heitti puun latvasta yhden pojistaan revolle, joka siepaten saaliinsa läksi sukkelaan tiehensä.
Tästä ihastui harakka, luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten muut poikansa revolta säilytti; mutta toisena päivänä tuli repo jälleen ja asettui taas puun juurelle. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka. "Katson tätä puuta suksekseni", vastasi repo. "Älä, veikkonen, tätä ota", rukoili harakka, "johan me eilen sovimme siitä, ett'et tätä puuta kaataisi, vaan katsoisit suksipuuta muualta." "Taisihan se välipuheemme semmoinen olla", vastasi repo; "mutta katso, minä en niin sopivaa suksipuuta löydä koko metsästä, kuin tämä ompi. Täytynee minun siis tämä sinun pesäpuusi kumminkin kaataa, ell'et mulle pesästäsi vielä toista poikaa anna." Mikäs neuvoksi? Harakkarukan täytyi vielä toinenkin poikansa antaa revolle, joka hyvillään läksi matkaansa.
Suruissaan istuu nyt pesässään harakka, niin tulee varis hänen luoksensa vieraaksi ja kysyy, pesää katsellen: "mihin, ystäväiseni, kaksi poikaasi on kadonnut?" "Minä ne revolle annoin", vastasi harakka. "Repo, näet, kaksi päivää perätysten on minun pesäpuutani käynyt suksekseen katsomassa, niin sille täytyi kaksi poikaani antaa, ettei hän koko pesääni sortaisi." — "Ei sinun olisi pitänyt revolle mitään antaa, ei poikaa, ei muuta, eihän hänellä ole veistä, ei kirvestä, millä hän puun kaataisi", tuumasi varis. Tämän neuvon pani harakka mieleensä ja päätti toiste olla varovampi, jos repo vielä koettaisi viekastella.
2. Jo tuleekin toisena päivänä repo pesäpuun juurelle taas ja alkaa sitä suksekseen katsella, saadakseen sillä keinoin kolmannen pojan harakalta, mutta tämä on jo entisestäan viisastunut eikä enää repoa pelkää, vaan sanoo pilkaten: "saat repo reuhkana matkaasi mennä, ei sulla ole veistä, ei kirvestä, millä mun pesäpuuni kaataisit." "Ken sinua neuvoi?" kysyi repo kummastellen. "Varis vieraana kävi, se minua neuvoi." "Vai varis sinua opasti; no viisas hän on olevinansa, mutta maltahan, vielä minä hänenkin petän."
Sen sanottuansa läksikin Mikko, mielevä mies, harakan pesäpuulta matkaansa ja kulki aukealle kedolle, johon heittäytyi pitkällensä, ojentaen kielen suustansa pitkälle, oli muka olevinaan kuollut. Ei aikaakaan, niin varis lentomatkoillansa keksi revon tässä ja laskeusi hänen päällensä, luullen kedolla makaajata kuolleeksi. Rupesi jo kieltä kuoliaan suusta nokkimaan; mutta repo, joka tätä varsin odotteli, rämähti samassa eleille ja sieppasi variksen kiinni, sanoen: "nyt ei sinua variskulta viisautesi auta, etkä kynsistäni ennen pääse, kuin mun vatsani täyttelet". — "Älä, veli kulta, niin pahalla tapaa syö, syö hyväisesti", rukoili varis, "työnnä tuonne törmän alle, kuhun jää siipi, kuhun jalka kiviin, risuloihin, josta ihmisetkin näkevät, miten olet minua rangaissut."
Repo teki neuvon mukaan, mutta varis ei maata myöten mennytkään, vaan lemahti lentoon ja sanoi mennessään revolle: "oli sinulla neroa pyytääksesi, mutta ei ollut neroa saalistasi syödä!"
70. Kyöstin metsästys.
1. Haaviston Kyöstinkin piti saada isältään pyssy. Olihan hän jo iso poika, joka muka kyllä jo ymmärtäisi pyssyä käyttää. Olisi kerrassaan lystiä kulkea saloilla pyssy olalla, niinkuin muutkin metsämiehet, ja ampua jäniksiä, metsoja, teeriä ynnä muuta metsän riistaa. Kyöstin isä pani aluksi vastaan, mutta viimein hän taipui antamaan hänelle vanhan haulikon käytettäväksi. Ja nyt oli Kyösti vasta miestä mielestään. Hän jo edeltäpäin iloitsi siitä, kuinka hän nyt voisi hämmästyttää kotiväkeä metsästyskertomuksillaan.
Ensimmäisenä poutapäivänä lähti hän liikkeelle. Pyssy oli muhkeasti olalla, reppu riippui kainalossa. Ikävä vaan, ett'ei hänellä ollut metsästystorvea, niinkuin herrasmetsästäjillä.