75. Syksytoiveita.
Poispäin, pois vaan siirtyvi päivä, ja yö yhä karttuu,
lehto jo kellastuu, syys hopeoitsevi maan;
talvea ennustaa tavienki ja telkkien lähtö,
— miekkoset pääsevät pois pakkasen alta ja yön!
Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talviki tullee,
kun suven-aikainen työn' turha se ollut tok' ei;
aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni [jyvähinkaloni] paisuu,
karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu [rasva].
Jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin,
ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee,
[Elon uuden siemen, jonka kylvin maan poveen, ei huku siellä.]
mut suvi uus' kuni [kun] kirkastaa taas maita, se nousee
uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
Ihminen, näinpä se sunkin suhtasi on elämässäs,
surras syyt' ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt,
vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää,
[kinostaa, tekee lumen näköiseksi],
hiljemmin suonesi lyö, jalkasi horjuen käy.
Nuorra [nuorena] ja voimasi päivinä teit sinä miehenä työtä,
kasvopa karttunut sen nyt isänmaallesi jää,
tuo isänmaallesi jää, sekä jääpipä lapsesi hurskaat,
joidenka mielihin myös kelvon ja kunnian loit.
Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan,
henkesi kuolematoin kuoloa tunne tok' ei,
vaan valo uus' kun kirkastaapi jo uusia maita,
uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin.
76. Talven aika.
Usein kuulee valitettavan talvien pituutta ja kolkkoutta täällä pohjoismaissa. Väitetäänpä vielä, että meillä muka olisi yhdeksän kuukautta talvea eikä kolmeen kuukauteen mitään kesää. Sietääpä lähemmin tarkastaa, ovatko nuo valitukset ja puheet oikeutettuja, vai liioiteltuja.
Varsinaisia kesäkuukausia ovat tosin ainoastaan kesä-, heinä- ja elokuu. Mutta useimmiten on jo toukokuukin niin lämmin ja ihana, että sen saapi kesäajaksi lukea. Jos sitten, kuten usein on laita, vielä syyskuussa kestää kauniita ja lämpimiä ilmoja, niin pelastamme Pohjolalle kesää noin viisi kuukautta. Ja jäljellä olevat seitsemän kuukautta eivät nekään ole pelkkää talvea. Maalis- ja huhtikuu ovat näet kevätkuukausia, jolloin talven valta heltii, lumet ja jäät sulavat. Kun kirkkaalla kevät-ilmalla päivä paistaa heleästi ja leivonen livertelee ylhäällä ilmassa, tuntuu sydämessä niin suloiselta, kuin olisi jo kesä käsissä. Ikävin vuoden-aika on epäilemättä pimeä-öinen ja kolkko syksy, jota tavallisesti kestää loka- ja marraskuun ajan. Ja sitten alkaa tuo monen niin kammoksuma talvi. Mitäpä siinä oikeastaan on vikaa ja moittimista?