3. Montakohan pisaraa
Meressä on vettä?
Montakohan maassa on
Hietajyväkettä?
Ota pienin elävä,
Suurimpaan se vertaa,
Onko toinen suurempi
Toista monta kertaa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
4. Sano, mont' on päällä maan
Ollut asukasta?
Mont' on tällä hetkellä,
Monta tulee vasta?
Voiko järkes tunkea
Kuolon salaisuuteen,
Kuinka tomu kirkastuu,
Virkoo eloon uuteen?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
90. Kärsivällisyys.
Saarijärven salomailla asui
tilallansa hallaisella Paavo,
perkas, hoiti ahkerasti maataan,
mutta Jumalalta kasvun toivoi.
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan,
ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
Tuli kevät, nietos suli mailta,
myötänsä vei puolet orahista;
tuli kesä, raekuuro kulki,
kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
tuli syksy, kaikki ryösti halla.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
Paavo parka, kovan onnen lapsi!
Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs;
miero raskas, raskahampi nälkä.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
Herra koettelee vain, meit' ei hylkää;
pane leipään puoleks petäjäistä,
kaksin verroin minä ojaa kaivan,
mutta Jumalalta kasvun toivon.
Pantiin leipään puoleks petäjäistä,
kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo,
lampaat myi ja siement' osti, kylvi.
Tuli kevät, nietos suli mailta,
mut ei orahia vesi vienyt:
tuli kesä, raekuuro kulki,
kaatoi maahan puolet tähkäpäistä,
tuli syksy, kaikki ryösti halla.
Rintahansa lyöden vaimo lausui:
Paavo parka, kovan onnen lapsi,
kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;
kova kuolo on, mut toivo turha.