Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
Herra koettelee vain, meit' ei hylkää.
Pane toinen verta petäjäistä,
ojat kahta suuremmat ma kaivan,
mutta Jumalalta kasvun toivon.
Pantiin toinen verta petäjäistä,
kahta suuremmat loi ojat Paavo,
karjan myi ja siement' osti, kylvi.
Tuli kevät, suli nietos mailta,
mut ei orahia vesi vienyt:
tuli kesä, raekuuro kulki,
mut ei kaatunutkaan kaunis olki;
tuli syksy, halla kultaviljan
koskematta korjaajalle säästi.
Silloin Paavo polvistuen lausui:
Herra koettelee vain, eipä hylkää.
Myöskin vaimo polvistuen lausui:
Herra koettelee vain, eipä hylkää.
Mutta miehellensä virkkoi vaimo:
Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi,
syrjähän nyt petäjäinen silkko,
rukihisen nyt ma leivän leivon.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:
Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada,
veljeään ken hädässä ei hylkää;
pane leipään puoleks petäjäistä,
veihän naapurimme touon halla.
91. Mökin poika.
Jo olen hetken heilunut
ma kirves kädessäin,
mut voimani on vaipunut —
ei horju honka näin.
Jäi ennen jälki, kun ma löin;
nyt käs' on tarmotoin,
kun talven pettua ma söin
ja vettä päälle join.
Jos muille työhön muuttaisin,
ehk' etu eessä ois,
isännän ehkä löytäisin,
ken selvän leivän sois.
Kai kaupungissa palkan tois
työ, toimi totinen. —
Niin tuumin, mutta tuonne
pois en toki toivo, en.