Niin kuvastuisko kukkulat
siell' lahtiin siintäviin,
ois päivän koitot korkeat
ja laskut lauhat niin?
Niin humisisko honkapuu,
lois tuomi tuoksuaan,
ja laaksoss' impi laulusuu
mua konsa kohtaiskaan?
Vain lelu tuulen lennättää
on pilvi turvaton. —
Kodotta, vailla ystävää
mit' ihmis-elo on?
Ehk' kuulee Herra ääntä maan
ja avun antaakin;
parempi vuosi parempaan
jo leipään auttaakin.
92. Makkonen.
1. Makkonen oli rehellinen ja varakas talollinen Siikajoen pitäjään kuuluvassa Paavolan kappelissa. Hän oli kirkon isäntä ja nautti kaikissa tärkeissä asioissa koko pitäjän luottamusta. Hän teki paljon hyvää köyhille; samoin myös hänen vaimonsa. Tällä oli itsellä kymmenen lasta, ja hän sääli eritenkin kaikkia orpolapsia. Hän oli ahkera ja järjestystä rakastava emäntä, hoiti hyvin lapsiaan ja totutti niitä pienestä pitäen jumalanpelkoon ja ahkeruuteen. Pojat olivat metsässä ja pellolla uuraan isänsä mukana ja ottivat, mikäli ikä ja voimat sallivat, osaa kaikkiin töihin. Tyttäret taas auttoivat äitiä navetassa ja aitassa, pellolla ja niityllä. Mutta olipa tällä vireällä emännällä vielä aikaa käydä valmistamassa kaikki talonpoikaispidot niillä seuduin. Hän oli sävyisä ja viisas eukko, ja hänen neuvojansa kysyttiin moninaisissa asioissa.
Onnellisena ja tyytyväisenä eleli Makkonen omaistensa keskuudessa. Kun hän näki vaivansa tulevan palkituksi ja täyteläiset tähät pellolla hiljaa huojumassa, kohotti hän hartaana kätensä taivasta kohden, kiittäen kaikkien hyväin lahjain antajaa. Hän oli hurskas mies. Oli todella kunnioitusta herättävää nähdä Makkosen sunnuntai-illoin lukuisan perheensä keskuudessa, havuilla koristetussa tuvassa, pitävän iltarukouksen. Heleällä ja sointuvalla äänellään aloitti hän ensin virren. Kaikki väki yhtyi siihen, laulaen tuolla heleän suruisella äänellä, joka kansan virsilaulussa on huomattavana. Lastenkin äänet kuuluivat kirkkailta ja liikuttavan kauniilta. Virren jälkeen luki Makkonen luvun raamatusta sekä muutamia iltarukouksia. Sen jälkeen taas veisattiin hartain sydämin. Rukoushetki päättyi siten, että Makkonen luki Herran siunauksen. Sitten levitti yö pyhän hiljaisuuden ja rauhan Jumalan siunaukseen uskotun perheen yli.
2. Mutta tähänkin rauhan majaan löysivät pian surut ja tuskat tiensä. Kuolon ankarimmat iskut kohtasivat Makkosen perhettä.
Tarttuva tauti levisi paikkakunnalla nopeasti. Makkonen ja hänen perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä, jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta.