HÖLMÖNEN. Hän, näetsen, Mari, kääntää silmät niin, että ne näyttävät kaikki asiat edestakaisin.
MARI. Voi! Mitä? Sitte tulevat naimattomat naisiksi, emännät piioiksi ja piiat emänniksi, ah!
KATRI. Jumala varjele semmoisesta onnettomuudesta!
HÖLMÖNEN. Hihihi! Mariseni! Ja vanhat, näetsen, tulevat nuoriksi.
KATRI. Mitä! Vanhat nuoriksi — onko se mahdollista?!
HÖLMÖNEN. On, Katriseni! Mutta lapseni, se maksaa 50 kopeekkaa hengestä.
MARI. Minä panen koko palkkani, isäntä!
KATRI. Ja minä, Matti, minä panen koko ruplan, ja sinunkin edestäsi, annanpa vielä ryypytkin, Matti!
HÖLMÖNEN. Mitä, Katri? Minä luulen, silmäni jo ovat käännetyt. Niin hyvä et ole kahteenkymmeneen vuoteen ollut — Vaan kuulkaa! Hölmöläiset jo tulevat! Tulkaa lapseni, tulkaa. (Menevät.)