OLUVINEN. Tässä on nyt elävä, jota ei löydy muualla koko maailmassa. Se on minun ainoa koirani eli Mustini. Monella ihmisellä on paljo hänen tapojansa. Muuten hän voi oppia paljon; mutta oppimatoinna hänellä on, samatenkuin usealla oppimattomalla ihmisellä, oikeat koiran tavat.
YKSI KATSOJA. Koirahan tuo onkin.
OLUVINEN. Annappas olla, poika! Vai koira on se! Kuulkaa päältä!
KATSOJA. Enhän minä tuota koiraksi sanonutkaan, mutta vaan koiran näköiseksi.
OLUVINEN. Tässä on nyt vielä se kaikista kummallisin eläin, nimeltä Porseen. Puhtaudessa on hän monen ihmisen vertainen. Ja meidän maassa kasvatetaankin häntä esikuvaksensa jokapäiväisessä elämässänsä.
KATSOJA. Sianporsashan tuo on.
TOINEN KATSOJA. Kaikkia ihmeitä on Jumala luonut!
YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? Ne, näetsen, ovat tavallisia eläviä, mutta se kääntää meidän silmät, siksi ne näyttävät niin ihmeelliselle.
TOINEN KATSOJA. Ei hän sitä oikealla voimalla tee.
YKSI KATSOJA. Hän, näet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa häntä aikanansa, vaan sitte muuttaa hänet samaten kuin hän nyt nuo elävät. Kentiesi nekin ovat ihmisiä.