TOINEN KATSOJA. Ihmisiä! Voi onnettomia!
OLUVINEN. Nyt saatte nähdä kummimpia asioita, jotka todellakin panevat teitä ihmettelemään. Ensin minä ajan ulkoa tuon seinän läpi hevosineni ja rekineni ja vaimoineni tähän tuvan lattialle, jonka sitte muutan järveksi lainehtimaan, ja viimen juon veden ja teidät koko joukon — ja vaimonikin.
LIISA. Minutkin, voi, minua peloittaa!
KATSOJA. Jäi tänne hiis sinun juodaksesi!
TOINEN KATSOJA. Minun juokoon, mutta näytän hänelle minäkin!
MARI. Vaan minä en usko ennen kuin näen.
KATSOJA. Voi, me menemme kuin kärpäset vedessä hänen vatsaansa!
OLUVINEN (Ottaa hiilen ja piirtää kehän seinään.) Tuosta kehästä, ystäväni, minä ajan. Mutta yhden ainoan välipuheen minä tarvitsen. Se on, teillä ei saa olla rahaa taskuissanne! Jos kellä on, se antakoon ne nyt minulle siksi ajaksi, kun pääsen takaisin.
YKSI KATSOJA. Tässä on minun rahani.
TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa.