Se on tapa tappavalla Kuolemalla
Ain' alusta maailman:
Hyvät, huonot lankoinensa, Lapsinensa
Syöksee, sulloo surmahan.
Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, Mullaks' murtaa
Kaikki aivan armotta;
Eipä auta toivotukset, Voivotukset,
Eikä itku, parkuna.
Parku poies paneminen, Katsominen
Kaiken luonnon laatua,
Katso kaikki katseltavat, Kuunneltavat,
Kuink' on kaikki kaatuva!
Eikö kuulla kuolevia, Katoovia,
Paitsi ihmis-parkoja?
Ilmassa, vedessä, maalla, Kaikkialla
Kyll' on kuolevaisia.
Mitä maassa mateleepi, Käveleepi,
Kaikk' on maaksi muuttuva,
Mitä puussa piiskuttaapi, Kuiskuttaapi,
Pian puusta putoaa.
Lennä, lintu, minnes lennät, Et sä lennä
Kauas kuolon kourista,
Saa se linnun lentävänkin, Rientävänkin,
Ennättääpi ilmassa.
Kell' on ruumis raittihimpi, Raikkahampi,
Kuin se hauillakin lie?
Surma toki surmeleepi, Turmeleepi,
Senkin viimeiseltä vie.
Ruohot raukat raukeavat, Ehkä ovat
Koreana kukassaan,
Puut ei pääse vahvimmatkaan, Tuonen matkaan
Kaikki viimein kaadetaan.
Kivet kovat kallioilla, Kankahilla,
Mullaksi murennetaan;
Rauta, kaikki raateleva, Kaateleva,
Ruostehelta raadellaan.
Ei niin vähää väetöintä, Voimatointa,
Jota surma säästänee;
Ei niin vahvaa väellistä, Voimallista,
Ken käsissä kestänee.