On Suomemme lähellä pohjoista napaa,
Mutt' veri on lämmin ja mielemme vapaa;
Ja kirkas ja jalo
On tiedetten valo;
Ja tulvaiset, vetteet
On toivomme hetteet,
Ja rakkaus rintamme riemuittaa,
Se rakkaus pakkasen karkoittaa.
On matala kansamme onni ja olo,
Mutt' kaukana poissa on surkea polo.
Ja sankari-suku
On isäimme luku;
Ja poiatkin sorjat,
Uroolliset, norjat,
Ne isäinsä tekoja täyttävät,
Ne uusia maineita näyttävät.
Y. Koskinen
ELÄMÄN NAUTINNOSTA
Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,
Nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla;
Pois, pois karvaus,
Wältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus,
Taita tuskan nuolet!
Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä
Aina niinkuin päivän-paiste syksysellä säällä;
Pois, pois vihainen
Wäliltämme vaino;
Pois, pois salainen
Kateuskin kaino!
Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen,
Riemun päivä ruskottaapi kaunis, koittavainen;
Pois, pois turmellus,
Hyvin hyvää käytä;
Pois, pois huokaus,
Toivoll’ onni täytä!
Hyvä, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme,
Ompi toivo, sielun valo, vaelluksessamme;
Pois, pois epäillys
Erhetyksen yöstä;
Pois, pois pimeys
Tunnosta ja työstä!
Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa,
Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta;
Pois, pois kuitenkin
Kuollon pelko peitä;
Pois, pois pikemmin
Murhe musta heitä!
Missä lienee muuttumata olo maamme päällä?
Tyytyväisyys ompi vasta onnen täyte täällä;
Pois, pois viipyköön
Murhe-päivä meiltä;
Pois, pois pysyköön
Itku ilon teiltä!